Hiljainen raportointi on vakiintunut monissa terveydenhuollon yksiköissä vaihtoehdoksi perinteiselle suulliselle raportille. Sen tavoitteena on tehostaa tiedonkulkua ja vapauttaa aikaa potilastyöhön. Potilaan kokonaistilanteen ymmärtäminen voi kuitenkin edellyttää kirjatun tiedon lisäksi ammattilaisten välistä keskustelua ja havaintojen jakamista. Näin voidaan muodostaa kattavampi kokonaiskuva potilaan voinnista hoitovastuun siirtyessä.
Potilastietojärjestelmien kehitys on muuttanut raportointikäytäntöjä ja tuonut niihin uusia mahdollisuuksia. Aiemmin vuoron vaihtuessa pidettiin suullinen raportti, jossa hoitajat kävivät yhdessä läpi vuoron tapahtumat. Nykyisin tieto siirtyy useimmiten sähköisten kirjausten välityksellä, ja raportti luetaan itsenäisesti ennen työvuoron alkamista. Hiljaisen raportoinnin etuina pidetään tiedon saavutettavuutta eri ammattiryhmille sekä raportointiin käytettävän ajan vähenemistä.
Kirjaaminen välittää tietoa, mutta ei aina ymmärrystä
Ihlebækin (2020) tutkimus tarkastelee kirjatun tiedon ja suullisen tiedonvaihdon välisiä eroja hoitotyön raportoinnissa. Potilastietojärjestelmiin tallentuu suuri määrä tietoa potilaan voinnista, hoidosta ja tutkimuksista. Kattava kirjaaminen on hoidon jatkuvuuden kannalta välttämätöntä.
Rakenteinen kirjaaminen on keskeinen osa hoitotyön ammattitaitoa, mutta raportin lukeminen edellyttää myös kykyä tunnistaa potilaan tilanteen kannalta olennaiset havainnot. Kaikki kliinisesti merkittävä tieto ei ole välttämättä helposti sanoitettavissa tai löydettävissä yksittäisistä kirjauksista.
Hoitaja voi esimerkiksi huomata potilaan yleisvoinnissa, käyttäytymisessä tai toimintakyvyssä muutoksia. Vaikka havainnot kirjataan asianmukaisesti, niiden merkitystä voidaan täsmentää keskustelun avulla. Lyhyt suullinen tiedonvaihto mahdollistaa kysymysten esittämisen, epävarmuuksien käsittelyn ja potilaan vointiin liittyvän huolen tarkentamisen. Samalla voidaan tunnistaa, mihin asioihin tulevan työvuoron aikana on syytä kiinnittää erityistä huomiota.
Raportoinnin tarkoituksena on paitsi siirtää tietoa työvuorosta toiseen myös muodostaa yhteinen ymmärrys potilaan tilasta, voinnin muutoksista ja niiden merkityksestä hoidolle.
Raportoinnin tarkoituksena on paitsi siirtää tietoa työvuorosta toiseen myös muodostaa yhteinen ymmärrys potilaan tilasta, voinnin muutoksista ja niiden merkityksestä hoidolle. Erityisesti silloin, kun potilaan vointi muuttuu tai tilanteeseen liittyy epävarmuutta, yhteinen keskustelu voi selkeyttää ja auttaa havaintojen arvioinnissa. Suullinen raportointi tarjoaa myös mahdollisuuden jakaa kokemukseen perustuvaa tietoa. Kokeneet työntekijät tekevät jatkuvasti havaintoja, joiden taustalla on vuosien aikana rakentunut kliininen osaaminen. Näiden havaintojen jakaminen voi tukea yhteistä oppimista ja koko työyhteisön osaamisen kehittymistä.
Kohti tarkoituksenmukaista raportointia
Hiljaisella raportoinnilla on paljon etuja. Rauhassa luettu raportti auttaa perehtymään potilaan tilanteeseen, valmistautumaan tulevaan työvuoroon ja tarkastelemaan potilastietoja omaan tahtiin. Laadukas kirjaaminen ja itsenäinen tiedonhankinta ovat keskeinen osa nykyaikaista hoitotyötä.
Olennaista on kuitenkin tunnistaa tilanteet, joissa kirjattu tieto ei yksin riitä. Potilaan voinnin muutokset, uudet potilaat sekä epäselvät tai syvempää osaamista vaativat tilanteet voivat edellyttää yhteistä keskustelua. Tällöin tavoitteena ei ole toistaa potilastietojärjestelmään kirjattuja asioita, vaan täydentää niitä ammatillisella keskustelulla ja muodostaa yhteinen tilannekuva. Siksi mahdollisuus lyhyeen tiedonvaihtoon olisi hyvä turvata myös hiljaista raportointia käytettäessä.
Potilasturvallisuuden näkökulmasta sekä hiljaisella että suullisella raportoinnilla on paikkansa. Tärkeää on varmistaa, että työvuorosta toiseen siirtyy tiedon lisäksi riittävä ymmärrys potilaan tilanteesta ja hoidon kannalta olennaisista asioista. Hiljainen raportointi siirtää tietoa, kliininen keskustelu rakentaa yhteistä ymmärrystä. Ennen hoitovastuun siirtymistä on tärkeää mahdollistaa kysymysten esittäminen ja varmistaa, että seuraavalla hoitajalla on riittävät tiedot potilaan tilanteesta. Näin tuetaan potilasturvallisuutta sekä ammattilaisten välistä yhteistyötä potilaan parhaaksi.
Lähteet
Ihlebæk, H. M. (2020). Lost in translation – Silent reporting and electronic patient records in nursing handovers: An ethnographic study. International Journal of Nursing Studies, 109, Article 103636. https://doi.org/10.1016/j.ijnurstu.2020.103636
Kirjoittajat
Annika Jelkänen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
