Työharjoittelu on sairaanhoitajaopiskelijalle paljon enemmän kuin tutkintoon kuuluva opintojakso. Sen aikana opitaan kliinisiä taitoja, mutta samalla muodostuvat käsitykset ammatista, työyhteisöistä ja omista uramahdollisuuksista. Myös harjoitteluohjauksen vaikutukset ulottuvat pitkälle valmistumisen jälkeiseen työuraan.
Terveydenhuollossa keskustellaan aktiivisesti henkilöstön saatavuudesta, työn veto- ja pitovoimasta sekä uusien ammattilaisten rekrytoinnista. Erityishuomio kannattaa kuitenkin kiinnittää siihen, millaisia kokemuksia opiskelijat saavat jo koulutuksen aikana. Monelle opiskelijalle harjoittelujaksot ovat ensimmäisiä kosketuksia tietyn erikoisalan arkeen, toimintakulttuuriin ja työyhteisöön. Näiden kokemusten perusteella muodostuu usein käsitys siitä, millaisessa työympäristössä omaa tulevaisuutta voisi rakentaa.
Harjoitteluohjaus rakentaa ammatillista identiteettiä
Työharjoittelu on ainutlaatuinen tilaisuus opiskelijalle. Se on mahdollisuus oppia, arvioida omaa osaamista ja soveltaa teoriatietoa käytännön työympäristössä. Harjoittelussa kohdataan potilas ja laaja työyhteisö. Harjoittelujakso voi olla opiskelijalle samanaikaisesti jännittävä, odotettu ja monella tavalla kuormittava. Lisäksi se on ammatillisen identiteetin rakentumisen paikka. Opiskelija pohtii harjoittelun aikana, millainen ammattilainen hän haluaa olla, mikä potilasryhmä tai osaamisala häntä kiinnostaa ja millaisissa työyhteisöissä hän näkee itsensä tulevaisuudessa.
Myönteinen ohjauskokemus voi vahvistaa opiskelijan luottamusta omaan osaamiseensa ja lisätä kiinnostusta kyseistä erikoisalaa ja työyksikköä kohtaan.
Kliinisellä oppimisympäristöllä ja harjoitteluohjauksella on merkittävä vaikutus opiskelijoiden oppimiskokemuksiin, ammatilliseen kasvuun ja ammattiin sitoutumiseen (Flott & Linden, 2016). Harjoitteluohjaajalla on siten keskeinen rooli siinä, millaisen kokemuksen opiskelija harjoittelusta saa. Ohjaaja ei ainoastaan opeta työtehtäviä tai arvioi opiskelijan osaamista, vaan toimii myös ammatillisena esimerkkinä.
Kohtaaminen, palautteenanto ja oppimisen tukeminen välittävät opiskelijalle kuvaa sairaanhoitajan työstä ja koko organisaatiosta. Myönteinen ohjauskokemus voi vahvistaa opiskelijan luottamusta omaan osaamiseensa ja lisätä kiinnostusta kyseistä erikoisalaa ja työyksikköä kohtaan. Myös harjoitteluohjaaja tarvitsee tukea ja välineitä ohjaustyönsä tueksi, ja opiskelijaohjaajakoulutuksesta hyötyvät niin ohjaajat kuin opiskelijatkin.
Turvallinen oppimisympäristö tukee oppimista ja työelämään kiinnittymistä
Oppimisen näkökulmasta yksi tärkeimmistä tekijöistä on psykologinen turvallisuus. Psykologisesti turvallisessa oppimisympäristössä opiskelija uskaltaa kysyä, myöntää epävarmuutensa ja tuoda esiin osaamisensa rajat ilman pelkoa vähättelystä tai kielteisistä seurauksista. Tällainen ilmapiiri tukee oppimista, palautteen vastaanottamista ja ammatillista kasvua (Butler & Lyman, 2025). Psykologinen turvallisuus liittyy myös potilasturvallisuuteen. Turvallisessa oppimisympäristössä opiskelija voi keskustella avoimesti virheistä tai epäkohdista. Potilasturvallisuuskulttuurin rakentaminen ja turvallisen toiminnan oppiminen ovat keskeinen osa terveysalan koulutusta (WHO, 2021).
Hyvässä opiskelijaohjauskulttuurissa huomioidaan opiskelijan yksilöllisyys, kiinnostuksen kohteet, aiempi osaaminen ja kehittymistarpeet. Tärkeää on ohjauksen linjakkuus, jolloin tavoitteet, toiminta ja arviointi yhdessä tähtäävät parhaaseen oppimiskokemukseen. Harjoittelun aikana opiskelija oppii kliinisten taitojen lisäksi työyksikön toimintatapoja ja työyhteisön käytäntöjä. Opiskelija omaksuu, miten työyhteisössä kohdataan potilaita, tehdään yhteistyötä ja ratkaistaan arjen haasteita.
Vastaanottava ja opiskelijaa osallistava toimintakulttuuri vahvistaa kokemusta siitä, että opiskelija kuuluu yhteisöön ja hänen oppimisensa on tärkeää. Reflektion ja kokemusten vaihdon myötä tieto harjoittelupaikoista ja niissä saaduista kokemuksista välittyy opiskelijoiden keskuudessa. Harjoitteluohjauksen merkitys ulottuu siten yksittäistä harjoittelujaksoa laajemmalle. Se voi vaikuttaa siihen, millaiseksi opiskelija kokee oman ammattinsa, mihin työympäristöihin hän hakeutuu valmistumisensa jälkeen ja millaiseksi hänen työuransa vähitellen rakentuu. Samalla harjoitteluohjaus on myös työelämän näkökulmasta merkittävä mahdollisuus vahvistaa alan veto- ja pitovoimaa.
Kun terveydenhuollossa etsitään ratkaisuja tulevaisuuden osaajatarpeisiin, kannattaa huomio kiinnittää myös opiskelijoiden harjoittelukokemuksiin. Jokainen onnistunut harjoittelu on oppimiskokemuksen lisäksi investointi tulevaisuuden ammattilaisiin. Harjoitteluohjaus ei vaikuta ainoastaan siihen, mitä opiskelija oppii. Se vaikuttaa myös siihen, millaiseksi ammattilaiseksi hän kasvaa, miten hän kiinnittyy työyhteisöön ja millaisia uravalintoja hän tekee tulevaisuudessa. Ihannetilanteessa harjoittelu sytyttää kiinnostuksen erikoisalaan ja työyksikköön niin, että opiskelija hakeutuu valmistuttuaan samaan paikkaan töihin. Tällöin perehdytys on jo alkanut ja työnantaja saa motivoituneen työntekijän.
Lähteet
Butler, L., & Lyman, B. (2025). Pre-licensure nursing students’ experiences of psychological safety: A longitudinal qualitative study. Nurse Education Today, 144, 106451. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2024.106451
Flott, E. A., & Linden, L. (2016). The clinical learning environment in nursing education: A concept analysis. Journal of Advanced Nursing, 72(3), 501–513. https://doi.org/10.1111/jan.12861
World Health Organization. (2021). Global patient safety action plan 2021–2030: Towards eliminating avoidable harm in health care. World Health Organization. https://www.who.int/publications/i/item/9789240032705
Kirjoittajat
Annika Jelkänen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
