Viimeaikaiset kriisit ovat haastaneet ihmisten hyvinvointia ja luottamusta arjen jatkuvuuteen. Seurakunnat ovat pyrkineet vastaamaan turvattomuutta herättäviin tilanteisiin ja huomioimaan esiin nousseita tarpeita. Seurakuntien tilannetta eri puolilla Suomea kartoittavassa tutkimuksessa yhtenä turvallisuuden tunnetta uhkaavana asiana nousi esille keväällä 2022 alkanut Venäjän hyökkäysota Ukrainassa.
Ukrainan sota ja sotauutisten näkyminen mediassa aiheutti huolta erityisesti ikäihmisissä. Varsinkin sodan alkuvaiheessa seurakunnan työntekijät kohtasivat ajankohtaiseen tilanteeseen liittyvää huolipuhetta. Itärajan kiinni meneminen, sodan uhka ja huoli lastenlasten sotaan joutumisesta olivat aiheita, joita ikäihmiset ottivat puheeksi kotikäynneillä ja arjen kohtaamisissa.
Sota aktivoi myös vanhoja traumoja. Ihmiset kertoivat lapsuusajan sotamuistoja tai heille palautui mieleen lähipiirin kertomuksia sota-ajoista. Eritysesti Itä- ja Pohjois-Suomessa asuvat ikäihmiset kertasivat kuvauksia partisaaneista ja evakkotielle lähtemisestä.
Yksilöllistä ja yhteisöllistä sielunhoitoa
Sotaan liittyvä huoli näytti nostavan esille hengellisen tuen tarpeita. Seurakunnista haettiin turvaa ja lohtua sekä henkilökohtaiseen turvattomuuden tunteeseen että maailmatilanteeseen liittyvään huoleen. Seurakunnilta toivottiin esirukousta rauhan ja sodan uhrien puolesta. Rukouksen turvaa tuova merkitys nousi esille kaikenikäisten ihmisten kohtaamisissa.
Vaikka koko väestön tasolla uskonnon harjoittaminen ja esimerkiksi rukoileminen on vähenemässä (Ketola & Solhberg, 2025, s. 89–92), tässä tutkimusaineistossa seurakuntien tarjoama henkinen ja hengellinen tuki näytti nousevan tärkeäksi. Epävarmassa maailmantilanteessa seurakuntien yhteisöllisten tilaisuuksien koettiin vahvistavan toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen.
Sotaan liittyvä huoli näytti nostavan esille hengellisen tuen tarpeita.
Auttamishalu kokosi eri tahoja yhteen
Ukrainalaisten pakolaisten saapuminen Suomeen herätti monet ihmiset tarjoamaan apuaan. Tämä konkretisoitui sekä yksittäisten ihmisten toimintana että paikallisten yhteisöjen tarjoamana apuna. Diakoniatyöhön tuli mukaan uusia vapaaehtoistoimijoita ja yhteistyö yritysten sekä muiden kristillisten yhteisöjen kanssa virisi uudella tavalla.
Monissa seurakunnissa luottamushenkilöt ja yksittäiset seurakuntalaiset tekivät konkreettisia aloitteita ukrainalaisten auttamiseksi sekä Suomessa että heidän kotimaassaan. Seurakunnissa järjestettiin tukikonsertteja, yksityiset ihmiset ja yritykset lahjoittivat rahaa, kerättiin vaatteita ja kodin tarvikkeita. Myös monet ukrainasta Suomeen saapuneet tulivat itse mukaan auttamistyöhön. He olivat mukana ruokajakeluissa, tarvikkeiden kokoamisessa ja tukena uusien sotaa pakenevien vastaanottamisessa.
Työntekijöiden ja vapaaehtoisten toiminnassa näkyi vahva halua toivottaa ukrainalaiset tervetulleiksi ja tukea kotoutumista. Sodan pitkittyessä avun luonne muuttui. Materiaalisen avun sijaan maahan saapuneet tarvitsivat yhä enemmän henkistä tukea. Nopealla tahdilla aloitettu intensiivinen auttamistyö oli myös raskasta ja auttajat kokivat väsymistä. Vähitellen spontaani tuen tarjoaminen ja osallistuminen varainkeruutilaisuuksiin väheni, jolloin joitakin avustamisen toimintamalleja päätettiin lopettaa.
Yhteisöllinen tuki ja toiminta selviytymisen keinoina
Moni suomalainen on kokenut ukrainalaisten tilanteen tulevan hyvin lähelle sekä maantieteellisen sijainnin että oman sotahistorian myötä. Tilanne on herättänyt sekä ahdistuksen että myötäelämisen tunteita. Seurakunnat ovat voineet olla tarjoamassa henkistä ja hengellistä tukea epävarmuuden keskellä. Seurakunnilla on myös valmiudet organisoida nopeastikin avustustoimintaa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.
Auttamisen halu viriää erityisesti silloin, kun tilanne tulee konkreettisesti lähelle ja koetaan jaettua samankaltaisuutta apua tarvitsevien kanssa. Mahdollisuus tarttua toimeen ja olla avuksi vahvistaa myös omaa tunnetta selviytymisestä. Vaikka yksittäinen ihminen ei voi maailmantilannetta muuttaa, voi tehdä edes jotakin ja sillä on merkitystä.
Lähde
Ketola, K., & Sohlberg, J. (2025). Suomalaisten katsomusidentiteetit, jumalausko ja hartauselämän muodot. Teoksessa H. Salomäki, K. Ketola, J. Komulainen, V-M. Salminen, & J. Sohlberg (toim.), Kirkko epävarmuuksien ajassa. Kirkon tutkimus ja koulutus. https://julkaisut.evl.fi/catalog/Tutkimukset%20ja%20julkaisut/r/4419/viewmode=infoview
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025100199103
Seurakuntien toiminnan muutos ja alueelliset kehitystrendit
- Tutkimus on luonteeltaan kahden vuoden välein toteutettava pitkittäistutkimus, jota Diak toteuttaa yhteistyössä kirkkohallituksen kanssa.
- Toisen tutkimuskierroksen aineisto kerättiin vuoden 2024 alussa 25 seurakunnasta ryhmähaastatteluilla. Haastatteluihin osallistui yhteensä 200 seurakunnan työntekijää, luottamushenkilöä ja vapaaehtoistoimijaa.
- Viisi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijaa toteutti aineiston keruun, analyysin ja tulosartikkeleiden kirjoittamisen osana opinnäytetyötään. Tutkimuksen keskeiset teemat käsittelevät seurakuntien toimintakulttuuria (Pia Hosio & Saila Luukkonen), arvoja (Jenni Haltia & Katriina Laiho) ja seurakuntalaisten osallisuutta (Marita Kunnari).
- Tutustu tutkimusraporttiin.
