Onko ainainen kilpailu meille hyväksi? Korkeakouluissa kilpailu on pitkään ollut itsestäänselvyys. Rahoitusmalli palkitsee tuloksista, uudistumisen pitää olla jatkuvaa, ja laadussa kilvoitellaan kohti yhä parempaa.
Laatutyössä jatkuvan kehittämisen ajatus eli tuttu PDCA-sykli on jo pitkään ollut korkeakouluissa laadunvarmistuksen kulmakivi. Parhaimmillaan se antaa mahdollisuuden uudistua ja tehdä rohkeita, tietoon perustuvia valintoja. Kun sykli alkaa palvella pelkkää tehokkuutta, se muuttuu kuitenkin helposti oravanpyöräksi: aina pitää saada enemmän, nopeammin ja paremmin.
Miten jatkuva kehittäminen ja kestävä toiminta sitten sopivat yhteen?
Kehittäminen voi olla myös kypsymistä
Psykologi Bill Plotkinin (2008) mukaan länsimainen yhteiskunta on jäänyt ikään kuin nuoruusvaiheeseen, jota leimaavat kilpailu, kulutus ja ulkoisen hyväksynnän tarve. Kestävämpi yhteiskunta rakentuisi hänen mukaansa yhteistyön, luovuuden ja myötätunnon varaan.
Plotkinin ajatuksia soveltaen voi kysyä, ovatko korkeakoulut juuttuneet kasvun ja kilpailun logiikkaan. Kehittäminen voisi tarkoittaa myös kypsymistä: kohtuullista kasvua ja katseen kääntämistä omasta organisaatiosta kohti muita. Kukoistus voi syntyä yhteistyöstä, luovuudesta ja myötätunnosta.
Ovatko korkeakoulut juuttuneet kasvun ja kilpailun logiikkaan?
Mitä on kestävä erinomaisuus?
Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) laatupolitiikassa tämä suunta on jo näkyvissä. Siinä korostuvat opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvointi, yhdenvertaiset oppimismahdollisuudet, moninaisuus, osallistava laatukulttuuri ja kyky ennakointiin. Laatupolitiikassa puhutaan myös kestävästä erinomaisuudesta ja hyvien käytäntöjen jakamisesta.
Diakin laatukäsikirja painottaa, että laatutyön ytimessä ovat Diakin arvot, jotka saavat voimansa uteliaisuudesta kohdata nykytila rehellisesti ja rohkeudesta uudistua tiedon pohjalta. Tavoitteena on kestävä tulevaisuus. (Diakin laatukäsikirja, 2026.)
Erinomaisuus viittaa usein keskinäiseen kilpailuun, jossa toinen on parempi toista. Kestävyys ja jakaminen voisivat viedä sitä toiseen suuntaan. Voisiko korkeakoulujen laatupolitiikan periaatteissa näkyä vahvemmin yhteiskehittäminen ja kestävältä pohjalta ponnistava erinomaisuus?
Kestävyys ei saa olla rastiruutuharjoitus
Kestävyys on tulossa osaksi korkeakoulujen laadunvarmistusta myös Euroopassa. ENQA:n (2026) selvityksen mukaan kestävyydelle ei kuitenkaan vielä ole laadunvarmistuksessa yhteistä määritelmää. Suurimpana riskinä pidetään sitä, että kestävyydestä tulee rastiruutuharjoitus, joka ei johda aitoon muutokseen.
Arenen (2026) tuoreessa kestävyysohjelmassa 2026–2030 esiin nousee myös luontopositiivisuus. Seuraavaksi ammattikorkeakoulut alkavat arvioida myös luontojalanjälkeään. Mitä luontopositiivisuus ja kunnioittava elämäntapa voisivat tarkoittaa korkeakoulun arjessa?
Kysymyksiä kestävälle laatutyölle
Kestävä laatutyö ei kysy vain, miten parannamme. Se kysyy myös:
- Mikä riittää?
- Kenen kanssa toimimme?
- Mitä tekemisestämme seuraa muille ja luonnolle?
Jatkuva kehittäminen voi olla kestävää, kun sen mittareina ovat yhteistyö, jakaminen ja kohtuus eikä pelkkä kasvu.
Lähteet
Arene. (2026). Ammattikorkeakoulujen kestävyysohjelma 2026–2030. https://arene.fi/wp-content/uploads/2026/05/Ammattikorkeakoulujen-kestavyysohjelma-2026-2030.pdf
Diakin laatukäsikirja. Arjen laatu kehittämisen voimana – ammattikorkeakoulu eriarvoistumiskehitystä pysäyttämässä. (2026). Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://www.diak.fi/wp-content/uploads/2026/06/diak-laatukasikirja-260610.pdf
ENQA. (2026). Quality and learning for sustainability in higher education: Analytical summary of survey findings. https://www.enqa.eu/wp-content/uploads/Quality_and_LfS_Summary-11.5.26-layout_V2.pdf
Plotkin, B. (2008). Nature and the human soul: Cultivating wholeness and community in a fragmented world. New World Library.
Kirjoittajat
Marja-Liisa Saarilammi
Diakonia-ammattikorkeakoulu Laatupäällikkö, MuT, FM
