Koulutusmaailma elää murrosta, jossa oppiminen siirtyy yhä useammin digitaalisiin, immersiivisiin ja hybridiympäristöihin. Diak Oulu Health Hub -hankkeen asiantuntijoiden kokemus on osoittanut, ettei XR-opetuksessa ole kyse vain laitteista. Samanaikaisesti on opittava teknologian käyttö, uudenlainen pedagoginen suunnittelu ja opiskelijan ohjaaminen ympäristössä, jota ei välttämättä itse vielä täysin hallitse. Tämä tekee oppimisesta innostavaa, mutta myös kuormittavaa.
Aluksi XR tuntui käsittämättömältä kirjainkeitolta myös opettajan näkökulmasta. XR (extended reality, laajennettu todellisuus) on kattotermi, jonka alle sijoittuvat esimerkiksi VR eli virtuaalitodellisuus ja AR eli lisätty todellisuus. VR sulkee käyttäjän laseilla digitaaliseen ympäristöön, kun taas AR tuo digitaalisia elementtejä, kuten ohjeita tai anatomisia malleja, näkyviin fyysisen ympäristön päälle.
Erilaisten käsitteiden tunteminen ja ymmärtäminen on kuitenkin vasta alkua. Opettajan täytyy ymmärtää myös immersiota eli kokemusta ympäristöön uppoutumisesta. Voimakas läsnäolon tunne voi lisätä keskittymistä ja kokemuksellisuutta, mutta se ei yksin tee oppimisesta laadukasta. Selkeä oppimisen tavoite, ohjaus ja jälkipuinti mahdollistavat vaikuttavan XR-kokemuksen muuttuvan ammatilliseksi osaamiseksi. (Kyaw ym., 2019.)
Pedagoginen suunnittelu muuttuu
Perinteisessä luokkaopetuksessa opettaja voi seurata koko ryhmää yhdellä silmäyksellä. XR-harjoituksessa huomio jakautuu laitteisiin, yksittäisiin käyttäjiin ja muu ryhmää jää vähemmälle huomiolle. Opettajan on tärkeää suunnitella etukäteen opiskelijoiden perehdytys koko oppimisprosessiin; pedagogisesti suunniteltujen oppimistavoitteiden mukainen eteneminen, laitteiden ja ohjelmistojen käyttöperehdytys, opiskelijoiden vuorottelu XR-harjoittelussa, koko prosessin tekninen tuki ja oppimistavoitteiden mukainen jälkipuinti.
Tekninen osaaminen ei yksin riitä. Opettajan on arvioitava, missä XR tuo opetukseen todellista lisäarvoa. Kaikkea ei kannata siirtää virtuaaliympäristöön. Sopiva käyttökohde voi olla tilanne, joka on todellisuudessa harvinainen, kallis, vaarallinen tai vaikea järjestää toistuvasti. Sen sijaan aidon kosketuksen, hienomotoriikan tai ihmisen kohtaamisen harjoittelussa XR tarvitsee rinnalleen muuta simulaatiota ja lähiopetusta (Lie ym., 2023).
Opettajan on arvioitava, missä XR tuo opetukseen todellista lisäarvoa. Kaikkea ei kannata siirtää virtuaaliympäristöön.
Myös saavutettavuudesta on huolehdittava, sillä kaikki eivät voi tai halua käyttää VR-laseja. Ne voivat aiheuttaa joillekin pahoinvointia, huimausta tai muuta kuormitusta. Siksi opiskelijoille on tärkeää tarjota vaihtoehtoisia osallistumistapoja oppimisen varmistamiseksi.
Oppimisen arviointi vaatii harkintaa. Sovelluksen tuottama pistemäärä tai lokitieto voi tukea palautetta, mutta se ei yksin osoita kliinistä osaamista. Järjestelmä tunnistaa vain ne toiminnot, jotka siihen on ohjelmoitu. Opettajan tehtäväksi jää arvioida kliinistä päättelyä, tilannetajua, vuorovaikutusta ja sitä, miten opiskelija perustelee ratkaisunsa.
Hoitotyön turvallinen harjoitteluympäristö
Kun käyttötarkoitus on perusteltu, XR voi tarjota turvallisen ja toistettavan harjoitteluympäristön. Opiskelija voi harjoitella esimerkiksi aseptisen toiminnan prosessia, potilaan tilan arviointia ja päätöksentekoa hätätilanteessa ilman potilasvahingon riskiä. Harjoitus voidaan tarvittaessa keskeyttää ja uusia sekä käydä rauhassa läpi (Kyaw ym., 2019).
Tutkimus antaa rohkaisevaa näyttöä virtuaalisten menetelmien käytöstä terveysalan koulutuksessa, mutta tulokset eivät tarkoita, että XR korvaisi opettajan tai muun simulaatio-opetuksen. Vuorovaikutteinen virtuaalipotilastyöskentely voi tukea oppimista ja immersiivinen VR voi vahvistaa esimerkiksi kiinnostusta asiasta sekä lisätä kokemusta läsnäolosta. Vaikutus riippuu kuitenkin toteutuksesta, oppimistavoitteesta ja siitä, miten harjoitus liitetään muuhun opetukseen (Kyaw ym., 2019; Lie ym., 2023).
Mitä opettaja tarvitsee onnistuakseen?
XR-opettajuutta ei opita yksittäisellä laitekoulutuksella. Tarvitaan aikaa harjoitteluun, lupa epäonnistua ja mahdollisuus kokeilla ympäristöä ensin itse opiskelijan roolissa. Käyttöönottoa helpottavat erityisesti:
- Selkeä pedagoginen tavoite ennenteknologian valintaa.
- Pienet pilotoinnit ja riittävä valmistautumisaika.
- Tekninen tuki opetustilanteessa, etenkin ensimmäisillä kerroilla.
- Kollegan kanssa suunnittelu, yhteisopettajuus ja kokemusten jakaminen.
- Valmiit toimintamallit perehdytykseen,saavutettavuuteen, tietosuojaan ja laitteiden huoltoon.
- Ohjattu reflektio tai jälkipuinti,jossa kokemus muutetaan oppimiseksi.
VR-ympäristöjen käyttöönoton esteitä ovat laite- ja ohjelmistokustannukset, laitteiden saatavuus, tekniset ongelmat, ajan puute perehtymiseen ja opetteluun sekä opettajien digitaalinen osaaminen virtuaaliympäristöihin. Vastuu käyttöönotosta ei voi jäädä yksittäisen innostuneen opettajan harteille. Ammatillinen kehittyminen, tekninen tuki ja toimiva infrastruktuuri ovat myös oleellisia. (Lie ym., 2023; Khlaif ym., 2025.)
Uskalluksesta syntyy osaamista
XR-ympäristössä opettajan ei tarvitse tietää kaikkea ennen ensimmäistä kokeilua. Hänen täytyy kuitenkin tunnistaa teknologian rajat, huolehtia turvallisuudesta ja pitää pedagoginen tavoite kirkkaana.
Parhaimmillaan XR ei vähennä opettajan merkitystä vaan muuttaa sitä. Opettaja rakentaa turvallisen harjoittelun, auttaa opiskelijaa jäsentämään kokemuksensa ja yhdistää virtuaalisen tilanteen hoitotyön tietoon, eettisiin kysymyksiin ja aitoon potilaskohtaamiseen. Rohkeus tarttua virtuaalilaseihin on vasta ensimmäinen askel; varsinainen työ on uudenlaisen opettajuuden oppimista.
Diak Oulu Health Hub
Euroopan unionin osarahoittamassa Diak Oulu Health Hub -hankkeessa etsitään yhdessä ratkaisuja, joilla digitaalisesta oppimisesta tulee sujuvaa, vuorovaikutteista, yhteisöllistä, saavutettavaa ja innostavaa.
Lähteet
Kyaw, B. M., Saxena, N., Posadzki, P., Vseteckova, J., Nikolaou, C. K., George, P. P., Divakar, U., Masiello, I., Kononowicz, A. A., Zary, N., & Tudor Car, L. (2019). Virtual Reality for Health Professions Education: Systematic Review and Meta-Analysis by the Digital Health Education Collaboration. Journal of Medical Internet Research, 21(1), e12959. https://www.jmir.org/2019/1/e12959/
Lie, S. S., Helle, N., Vahl Sletteland, N., Dubland Vikman, M., & Bonsaksen, T. (2023). Implementation of Virtual Reality in Health Professions Education: Scoping Review. JMIR Medical Education, 9, e41589.
Khlaif, Z., Salama, N., Hamamra, B., & Mousa, A. (2025). Factors Influencing Educators’ Perspectives on Accepting Extended Reality in Health Care Education: Qualitative Study. JMIR Medical Education, 11, e65042.
