Diakonissan osaamista on ihmistä arvostava, ammatillinen ja kokonaisvaltainen kohtaaminen. Auttamisen, tukemisen ja hoitamisen rinnalla työn ytimessä on kohdata, koskettaa ja katsoa silmiin. Diakonissa tunnistaa ihmisen henkiset, hengelliset ja vakaumukselliset tarpeet ja toiveet. Erityistä lisäarvoa osaamisessa on vakaumuksen kunnioittaminen.
Diakonissalla on taitoa kohdata haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, ihmisten moninaisuutta ja kasvavaa monikulttuurisuutta. Diakonissalla on myös uskallusta toimia rinnalla kulkijana haastavissa elämäntilanteissa, nostaa esille vaikeita ja eksistentiaalisia kysymyksiä sekä keskustella kipeistä asioista.
Diakonissa kouluttaa ja verkostoituu
Diakonissan osaamista on myös diakoniatyöstä ja diakonisesta hoitotyöstä kertominen ja kouluttaminen. Seurakunnan diakonissa voi päästä kouluttamaan palliatiiviseen ja saattohoitotyöhön alueensa terveydenhuollon yksiköiden henkilökuntaa. Tämä työ linkittyy myös seurakunnan saattotyön tukihenkilötoimintaan ja työn kehittämiseen. Saattohoitotyön kouluttajana hoitotyön kokemuksesta ja ammattitaidosta on hyötyä. Hoitotyön toimintaympäristöissä diakonissat ovat tärkeällä paikalla kertomassa diakonisesta hoitotyöstä sekä kouluttamassa hoitotyön ammattilaisia ja vapaaehtoisia.
Seurakuntatyössä diakonissa osaa kohdata asiakkaan kokonaisvaltaisesti ja tilannetta arvioiden esimerkiksi kotikäynneillä. Diakonissalla on kykyä ohjata toiselle ammattilaiselle tai jatkohoitoon. Vastaanotoilla diakonissan hoitotyön osaamisesta ja kokemuksesta on hyötyä muun muassa sairauksien tunnistamisessa ja niissä ohjaamisessa sekä surevan kohtaamisessa. Seurakuntatyössä rikkautena on myös diakonissan ja diakonin yhteistyö. Tästä aiheesta on aiemmin kirjoitettu Dialogin blogissa Diakoni ja diakonissa seurakuntatyössä – erilaisen osaamisen lisäarvo (Thitz & Valkeavuori, 2021).
Diakonissan lisämandaatti
Diakonissan on luontevaa keskustella ihmisen fyysisistä ja psyykkisistä huolista terveydenhuollon ja diakoniatyön ammattilaisena. Diakoniatyössä diakonissalla on myös paljon terveyden edistämisen ja ohjauksen elementtejä, vaikka varsinaista kliinistä hoitotyötä ei diakoniatyössä tehdä. Hoitotyön osaaminen on itsessään kaiken kattava ja kokonaisvaltainen lähestymistapa ihmisen haasteisiin. Diakonissalla on lisäksi jonkinlainen mandaatti ja uskallusta käydä myös hengellisiin tarpeisiin liittyviä keskusteluja.
Diakonissan on luontevaa keskustella ihmisen fyysisistä ja psyykkisistä huolista terveydenhuollon ja diakoniatyön ammattilaisena.
Diakonissa ja asiantuntijuus
Diakonissaa ei ehkä vielä tunnisteta seurakuntatyössä diakonisen hoitotyön ”asiantuntijaksi”. Asiantuntijuus on monelta yhteistyökumppanilta hämärän peitossa. Diakonia nähdään joskus ”kirkollisena hyminänä” ja tässä asiassa tulisikin tehdä paljon töitä.
Hoitotyöhön diakonissa tuo syvyyttä kokonaisvaltaisella kohtaamisosaamisellaan. Hoitotoimenpiteet ovat reitti potilaan, asiakkaan tai ohjattavan luokse, kun hänellä on vaikeaa. Autettavana on ihminen, ei sairaus, diagnoosi tai invaliditeetti. Diakonissalla on vahva ihmisen kohtaamisen ja kuulemisen taito. Tällä taidolla tunnistaa oman ja toisen luovuttamattoman ihmisarvon ja tasavertaisuuden. Diakonissa työskentelee kristillisen arvopohjan ja oman kutsumuksensa kautta.
Diakonian paikka
Hallituksen leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluista näkyvät jo laajasti. Tämä tulee esille erityisesti pienillä paikkakunnilla, joista lähipalvelut siirtyvät koko ajan kauemmaksi. Kotihoito toimii, mutta asiakkaaksi päästäkseen tulee täyttää tietyt kriteerit. Diakoniatyöntekijät pohtivat monesti työssään, mikä on diakonian paikka, johon muu apu ei yllä. Hoitotyön asiantuntijana erilaiset kohtaamiset, esimerkiksi kotikäynneillä, tavoittavat sellaisia ihmisiä, joihin muu apu ei riittävästi ulotu. Diakonissa voi viedä kotikäynnille mukanaan “kirkon” ja luoda tutun ja turvallisen ilmapiirin.
Vastaanotolla diakonissa voi etsiä yhdessä asiakkaan kanssa palvelunumeroita ja tukea yhteydenotoissa. Diakonissalla on tietotaitoa ja yhteydet viranomaisiin. Diakonissa voi kirjoittaa lausunnon viranomaiselle edistääkseen asiakkaan vaikeaa tilannetta. Tätä kutsutaan puolesta puhumiseksi ja asian ajamiseksi. Usein aika ja läsnäolo onkin lopulta tärkeintä diakoniatyön palveluohjausta.
Diakoniatyö mukana muutoksessa
Diakoniatyö on muuttunut yhteiskunnan muutosten mukana ja sen tulee muuttua. 1990-luvun lopulla mitattiin vielä säännöllisesti verenpaineita. Arvot merkittiin pahvikorteille, kun nyt kaikki tieto on sähköisessä muodossa. Lääkkeisiin ei diakoniatyössä enää myönnetä kovin herkästi osto-osoituksia. Vahvoja lääkkeitä määrätään tänä päivänä paljon ja niitä myydään myös katukaupassa. Diakonissakaan ei voi välttämättä tietää, mikä on tärkein lääke asiakkaalle. Yhteiskunnan tulee kantaa vastuu kansalaisistaan, muun muassa lääkehuollosta. Ihmisten ahdinko vaikuttaa suoraan myös kansanterveyteen ja kuolleisuuteen. Ihmiset elävät entistäkin tiukemmalla kotonaan. Heillä ei ole välttämättä varaa maksaa muun muassa sähkölaskuja, millä taas on vaikutuksia niin ihmisten elämään kuin rakennuksiinkin. Diakoniatyössä merkityksellisintä on keskittyä ruokaturvaan ja kriittisten laskujen maksamiseen.
Välittävää osaamista
Yhteiskunnan tilanne vaikuttaa sekä hoitoalaan että diakoniatyöhön. Yhteiskunnan palvelut on löydettävä sähköisesti ja niihin pääsy ei ole aina helppoa. Diakoniatyö voikin tarjota välittävän pysäkin, jossa voi ikään kuin odottaa yhteiskunnan palveluiden piiriin pääsyä. Mielenterveyspuolella palveluiden saavuttamattomuus näkyy koko ajan. Vanhusväestöstä moni taas on väliinputoajien joukossa digitaitojen ja omaisten puuttuessa tai asuessa kaukana. Ikäihmiset asuvat entistä huonommassa kunnossa kotonaan. Sekä hoitotyössä että seurakunnan diakoniatyössä diakonissojen työn tärkeimmät painopisteet tässä ajassa ovat rinnalla kulkeminen, auttava keskustelu eli sielunhoito ja palveluohjaus.
Kirjoituksessa on hyödynnetty kolmen diakonissan taustahaastatteluita (Elina Matila, Pia Rantatupa ja Kaisu Serkelä)
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090494506
