Diakin ja kahden tansanialaisen yliopiston yhteinen Team Finland Knowledge -hanke järjesti viime kesänä työpajan päihdetyön kehittämisestä Dodoman kaupungissa Tansaniassa. Sen tavoitteena oli kartoittaa paikallisen päihdetyön verkostoa sekä innovoida ja kehittää yhteistyötä huumeriippuvaisten palvelujen kehittämiseksi.
Tansania sijaitsee Intian valtameren rannalla mantereiden välisen huumekaupan pääväylällä. Tästä syystä Tansania on ensisijaisesti kauttakulkumaa hasikselle, heroiinille ja kokaiinille Afganistanista, Etelä-Amerikasta, Iranista ja Itä-Aasiasta kohti Afrikan markkinoita. Laittomat huumeet, kuten heroiini, kokaiini ja rohtomandrake, ovat löytäneet tiensä Tansaniaan erityisesti lisääntyneen matkailun vaikutuksesta, mikä on kasvattanut kyseisten aineiden kysyntää. (Kambuga & Ion, 2016, s. 3–4.)
Nopeasti kasvava Tansanian hallinnollinen pääkaupunki Dodoma on yksi keskeisistä huumeiden myynnin ja jakelun keskuksista. Dodomassa salakuljettajat ottavat vastaan huumeita kansainvälisiltä välittäjiltä kuljetettavaksi muualle Tansaniaan. Valtion päihdetyön resurssit Dodoman kaupunkialueella ovat hyvin niukat. Samaan aikaan erityisesti nuorison työttömyys on korkealla ja terveydenhuollossa sekä koulutuspalveluissa on merkittäviä puutteita. Tulevaisuuden näköalattomuus onkin merkittävä haaste erityisesti nuorille. (Livingcost.org, i.a.)
Päihdeammattilaisten Learning Cafe
Diakin YAMK-opiskelijat järjestivät yhdessä Dodoman yliopiston kanssa työpajan, johon kutsuttiin keskeisiä päihdetyön ammattilaisia. Iso osa työpajaan osallistujista ei tuntenut toisiaan entuudestaan. Mukana tilaisuudessa oli sosiaalityöntekijöitä, päihdetyöntekijöitä järjestöistä, kahden päihdekuntoutuslaitoksen edustajia, korvaushoitoa tarjoavan klinikan työntekijä sekä päihdekuntoutujien omaisia.
Työpajassa laadittiin yhdessä paikallinen verkostokartta päihdetyöhön osallistuvista tahoista sekä niiden keskinäisistä suhteista. Nykytilanteen lisäksi verkostokartassa hahmoteltiin potentiaalisia yhteistyötahoja sekä mahdollisuuksia moniammatillisen yhteistyön lisäämiseksi. Learning Cafe -menetelmää hyödyntäen työpajassa käytiin pienryhmäkeskusteluja huumeiden käyttöön liittyvistä syistä, stigmasta ja uuden elämän haasteista päihdekuntoutuksen jälkeen.
Keinoja huumeidenvastaiseen työhön
Työpajassa kartoitetut syyt nuorten huumeiden käytön aloittamiseen ovat Tansaniassa pitkälti samoja kuin muuallakin maailmassa. Näitä ovat esimerkiksi rikkinäinen perhetausta, haasteet mielenterveydessä ja ihmissuhteissa, nuorten uteliaisuus kokea uusia asioita sekä sosiaaliset paineet huumeiden kokeiluun. Lisäksi huumeiden helppo saatavuus lisää todennäköisyyttä niiden käyttämiseen. (Matowo, 2013.)
Taloudelliset kriisit ja köyhyys ovat Tansaniassa merkittäviä syitä, jotka näyttäytyvät nuorten työttömyytenä ja näköalattomuutena. Arvioiden mukaan noin 12 miljoonaa tansanialaista elää köyhyysrajan alapuolella. Köyhimpiä ovat perheet, joissa on paljon lapsia ja joiden toimeentulosta vastaavat henkilöt ovat vähemmän koulutettuja. (World Bank Poverty and Inequality Platform, 2025.)
Työpajassa osallistujat löysivät erilaisia tapoja tehostaa huumeidenvastaista työtä Dodoman kaupunkialueella. Huumevalistusta ja huumeidenkäytön vastaisia tietoiskuja voitaisiin tehdä nykyistä enemmän esimerkiksi oppilaitoksissa, kirkoissa ja moskeijoissa, julkisilla paikoilla, kuten toreilla ja bussipysäkeillä, sekä nuorten suosimilla sosiaalisen median alustoilla.
Osallistujat painottivat myös valistuksen oikea-aikaisuutta. Tiedotusta ja neuvontaa tulisi suunnata etenkin teini-ikäisille. Sitä tulisi tarjota myös kuormittavissa tilanteissa, kuten perhekriisien keskellä ja vanhemmuuden haasteiden aikana.
Lisäksi osallistujat nostivat esille etsivän työn merkityksen ja tehostamisen sekä erilaisia toimia huumeiden saatavuuden ja tarjonnan vähentämiseksi. Koska Tansania on hierarkkinen yhteiskunta, erilaisten yhteisöjen johtajien sanoilla on painoarvoa. Tästä syystä myös heitä tulisi kouluttaa puhumaan päihderiippuvuudesta ja sen ehkäisystä asianmukaisella tavalla.
Stigma leimaa huumeista irrottautuneita
Työpajan osallistujat tunnistivat stigman merkittäväksi esteeksi huumeriippuvuudesta toipumiselle, sosiaaliseen elämään palaamiselle ja yhteiskuntaan integroitumiselle. Stigman taustalla vaikuttavat usein vahvat moraaliset, uskonnolliset ja kulttuuriset käsitykset sekä perheiden sisäinen dynamiikka. Stigman syiksi todettiin muun muassa nuorten epäonnistuminen yhteisön määrittämissä rooleissa, alhainen sosiaalinen ja taloudellinen status sekä huumeriippuvaisiin kohdistuva epäluulo.
Huumeidenkäyttäjiin liittyvää stigmaa esiintyy niin yksilöiden ja perheiden kuin instituutioiden ja yhteisöjen keskuudessa. Myös monien palveluiden ja jopa päättäjien parissa huumeidenkäyttö on vahvasti stigmatisoitua. (El Hayek ym., 2024.)
Osallistujien mukaan stigma lisää monin tavoin sosiaalista epäluotettavuutta. Se aiheuttaa mielenterveyden haasteita sekä altistaa näköalattomuudelle ja toivottomuudelle. Stigma vähentää mahdollisuuksia saada sairaala- ja sosiaalipalveluita sekä omistaa maata tai kotia. Stigma johtaa usein myös perheen sisäisiin ristiriitoihin tai kokonaan perheen ulkopuolelle jäämiseen.
Osallistujat nimesivät stigman vähentämisen kannalta merkittäviksi tahoiksi muun muassa terveys- ja sosiaalityöntekijät, yhteisökehittäjät, uskonnolliset instituutiot, sairaalat, koulut sekä ammatilliset koulutuskeskukset. Käytännön tukikeinoiksi he mainitsivat muun muassa edunvalvonnan, toimeentuloon liittyvät tukitoimet, elämäntaitojen vahvistamisen sekä huumeista irti päässeiden kuntoutujien sitouttamisen ammatillisiin harjoitteluohjelmiin ja työelämään. Osallistujat pitivät myös yhteisötyötä ja yhteisön tietoisuuden lisäämistä päihdekuntoutuksesta olennaisina stigman purkamisen keinoina.
Tuki päihdekuntoutuksen jälkeen
Työpajassa osallistujat pohtivat, mitä heidän organisaationsa tekevät tai voisivat tehdä päihdekuntoutuksen jälkeisen elämän tukemiseksi. He mainitsivat keskeisinä keinoina psykososiaalisen tuen sekä ammatillisen koulutuksen ja harjoittelun osana kuntoutusta tai kuntoutuksen jälkeen. Keskusteluissa nousi esille myös päihdekuntoutujien sitouttaminen jatko- ja seurantakäynteihin.
Päihdekuntoutujille on tärkeää tarjota ohjausta tasapainoisen arjen saavuttamiseen sekä tukea vastuun ottamiseen omasta hyvinvoinnista ja itsensä hyväksymiseen. Osallistujat pitivät myös kuntoutujien sitouttamista urheiluun kokeilemisen arvoisena ideana.
Toimeentulon löytäminen ja taloudellinen itsenäisyys nähtiin olennaisena uuden elämän rakentamisessa. Erilaiset järjestöt tukevat jo nyt päihdekuntoutujia tarjoamalla koulutusta ja harjoitteluja, kuten hiusten letitystä, metallitöitä, kasvisten viljelyä sekä taiteen tekemistä. Dodomalaisen taideyhteisön kuntoutujat maalaavat tauluja ja pyrkivät myös myymään taidettaan oman toimeentulon ansaitsemiseksi. Mikrolainojen avulla kuntoutujat voisivat myös perustaa pienyrityksiä, mikä tukisi toimeentuloa ja antaisi merkityksellisyyden kokemuksia.
Moniammatilliselle yhteistyölle tarvetta
Työpajassa pohdittiin yhdessä, millä konkreettisilla keinoilla yhteistyötä voitaisiin kehittää ja mitä olisi mahdollista tehdä eri tavalla tai paremmin asiakkaiden hyväksi. Keskusteluissa nostettiin esiin erilaiset yhteistyömuodot järjestöjen, sairaaloiden, perheiden ja uskonnollisten ryhmien välillä. Myös yrityksiä toivotaan mukaan tukemaan toimintaa taloudellisesti ja tarjoamaan mahdollisuuksia kuntoutujien työelämäharjoitteluihin.
Osallistujat kokivat, että verkostotyö ja moniammatillinen yhteistyö mahdollistavat asiantuntemuksen paremman hyödyntämisen ja tehostavat organisaatioiden työtä. Yhteistyön nähtiin myös parantavan valmiuksia tarjota lyhytterapiaa ja motivointikeskusteluja. Lisäksi osallistumista tapahtumiin, huumeiden vastaisiin kampanjoihin ja eri teemapäiviin pidettiin tärkeänä.
Osallistujat kokivat, että verkostotyö ja moniammatillinen yhteistyö mahdollistavat asiantuntemuksen paremman hyödyntämisen ja tehostavat organisaatioiden työtä.
Päihdetyön toiveita Dodoman kaupunkialueella
Dodoman päihdetyön ammattilaisilla ja kuntoutujien omaisilla oli visioita siitä, miten päihdetyötä tulisi kehittää, jos siihen olisi riittävästi resursseja. Yleisenä toiveena olivat lainsäädännön muutokset, jotka tukisivat paremmin päihdekuntoutujien toipumista ja siirtymistä työmarkkinoille. Osallistujat pitivät tärkeänä, että huumeiden käytön ehkäisy ja korvaushoito nostettaisiin esille poliittisessa keskustelussa.
Osallistujat kaipasivat uskonnollisilta instituutioilta hengellistä tukea ja aktiivisempaa ohjausta päihdekuntoutujille. Myös kouluihin ja yliopistoihin haluttiin aktiivista huumeiden vastaista kampanjointia.
Osallistujat esittivät konkreettisena kehitystarpeena päihdetyössä käytettävät autot eli liikkuvat yksiköt, joiden avulla voitaisiin tavoittaa ihmisiä laajalta alueelta ja tehdä monipuolista huumeiden vastaista tiedottamista ja kampanjointia. Lisäksi osallistujat toivoivat, että Dodomaan perustettaisiin moniammatillinen päihdekuntoutuskeskus, jossa olisi asianmukaiset resurssit ja koulutettua henkilöstöä, kuten lääkäreitä, psykologeja, sairaanhoitajia, toimintaterapeutteja sekä lääke- ja riippuvuusasiantuntijoita.
Kuntoutuksen läpikäyneiden taloudellista tukemista pidettiin tärkeänä, ja osallistujat korostivat pääomatuen merkitystä yritystoiminnan aloittamisessa. Myös kuntoutujien opiskelua haluttiin tukea. Osallistujat toivoivat myös, että ilmaista korvaushoitoa ja kuntoutusta laajennettaisiin ja että kaikki palvelut ravitsemuspalveluista lakineuvontaan olisivat maksuttomia.
Kirjoitus perustuu Aija Saaren ja Heidi Postin vuonna 2026 julkaistuun YAMK-opinnäytetyöhön “Uraibu una nguvu. Je, wewe? Riippuvuus on vahva. Oletko sinä?” Dodoman kaupunkialueen päihdepalvelut: tarjonta, merkitys ja kehittäminen.
Lisätietoa
TFK = Team Finland Knowledge on ohjelma, jota rahoittaa Opetushallitus. Diakin TFK-hankkeessa (2024-2026) etsitään ratkaisuja nuorten päihderiippuvuuteen ja seksuaaliterveyskysymyksiin Tansaniassa yhdessä Dodoman ja Iringan yliopistojen kanssa.
Lähteet
El Hayek, S., Foad, W., de Filippis, R., Ghosh, A., Koukach, N., Mahgoub Mohammed Khier, A., Pant, S. B., Padilla, V., Ramalho, R., Tolba, H., & Shalbafan, M. (2024). Stigma toward substance use disorders: a multinational perspective and call for action. Frontiers in Psychiatry, 15. https://doi.org/10.3389/fpsyt.2024.1295818
Kambuga, Y., & Ion, N. (2016). Adolescents and Drug Abuse in Tanzania: History and Evolution. Advances in Research, 7(2), 1–10. https://doi.org/10.9734/AIR/2016/24897
Livingcost.org. (2026). https://livingcost.org/
Matowo, A. S. (2013). Cause, Effect and Remedial Measures of Drug Abuse Among the Children in Tanzania: A Case Study of Hananasifu Ward in Kinondoni District in Dar Es Salaam Region. Open University of Tanzania. https://repository.out.ac.tz/862/1/DESSERTATION-Hananasifu-final.pdf
World Bank Poverty and Inequality Platform (2025). https://pip.worldbank.org/
Kirjoittajat
Julia Jänis
Asiantuntija, VTT
