Tekoälyn käyttö on herättänyt ja herättää edelleen runsaasti keskustelua myös korkeakouluissa. Diakin opiskelijoille suunnattu tekoälyn käyttöä koskeva kysely osoittaa, että tekoälyn onnistunut käyttöönotto edellyttää niin teknisten, eettisten kuin laadullistenkin näkökulmien huomioimista.
Tekoälyn käyttö koulutuksessa on herättänyt vilkasta keskustelua akateemisen rehellisyyden ympärillä. Keskustelun keskipisteeksi on viime vuosina noussut erityisesti vilppiepäilyt ja on esitetty huoli siitä, että tekoälytyökalut, kuten ChatGPT ja Copilot mahdollistavat helpon tavan tehtävien suorittamiseen. Tutkimuksissa on korostettu paljon sitä, että tekoälysovellusten käyttö voi vähentää opiskelijoiden omaa ajattelua ja oppimisprosessiin sitoutumista (Kukkonen ym., 2025; Sack & Little, 2025). Tämä keskustelu heijastuu selkeästi myös opiskelijoiden asenteisiin ja näkyy Diakin tekemän kyselyn (n=232) tuloksissa.
Tekoälyn käyttöön vaikuttavia tekijöitä
Tulosten mukaan suurin osa Diakin opiskelijoista on käyttänyt tai käyttää tekoälyä ainakin jonkin verran (67 %) ja osoittaa selvää tai jonkin asteista kiinnostusta sen hyödyntämiseen (87 %). Kyselyn vastauksista ilmenee kuitenkin, että tekijöillä, jotka edistävät tekoälyn käyttöä on suhteellisen vähäinen vaikutus opiskelijoihin. Kun heiltä kysyttiin, mikä saa heidät käyttämään tekoälytyökaluja opinnoissaan 3-portaisella asteikolla, keskiarvot jäivät kaikkien kysymysten osalta alle keskiarvon (välillä 1.1–1.6).
Tämä viittaa siihen, että tekoälyn hyödyt (esim. tehostaminen, tuen ja uusien näkökulmien saaminen) eivät ole vielä tavoittaneet kaikkia opiskelijoita. Vastausten perusteella noin neljännes kokee, että tekoälyn käyttöä rohkaistaan paljon tai jonkin verran oppilaitoksen puolelta. Tulos on hyvin samankaltainen aikaisempien tulosten (Freeman, 2025) kanssa mutta Diakin opiskelijoiden kokemukset tekoälyn käytön edistämisen vaikutuksista eivät nouse niin merkittävään asemaan kuin muiden alojen opiskelijoiden näkemykset.
Kuvio 1. Tekoälytyökalujen käyttöön vaikuttavia tekijöitä
Eettisyyteen ja rehellisyyteen liittyvät tekijät puhuttavat
Kun opiskelijoilta kysyttiin, mitkä tekijät vähentävät heidän halukkuuttaan hyödyntää tekoälyä opinnoissaan, korkeimmat arviot liittyivät eettisyyteen ja rehellisyyteen. Suurimmaksi esteeksi koettiin epävarmuus siitä, antaako tekoäly väärän tai vinoutuneen vastauksen. Yli puolet (65 %) vastaajista piti tätä erittäin tai melko merkittävänä esteenä, kun taas 15 prosenttia ei kokenut asiaa lainkaan ongelmallisena.
Seuraavina esteinä nousivat esiin tietoisuus väärin toimimisesta (52 %) sekä pelko vilppiepäilystä kiinni jäämisestä (51 %). Kahteen viimeiseen esteeseen liittyi kuitenkin suurta hajontaa: lähes kolmannes vastaajista ei pitänyt niitä merkittävinä, mutta samaan aikaan 33 prosenttia opiskelijoista kertoi, ettei ollut hyödyntänyt tekoälyä lainkaan tai oli tehnyt niin vain muutaman satunnaisen kerran.
Aineisto toi esiin myös kielteisesti tekoälyyn suhtautuvan opiskelijajoukon. Väittämään “minulla ei ole mitään kiinnostusta käyttää tekoälyä” vastasi myöntävästi 13 prosenttia opiskelijoista. Avoimissa vastauksissa tämä näkyi esimerkiksi torjuntana: eräs opiskelija totesi, että “tämä tekoäly närästää, kun kuulen porukoiden käyttävän sitä paljonkin ja saa helpolla tehtävät tehtyä”. Toinen tiivisti näkemyksensä toteamalla: “En käytä tekoälyä koulutehtävien tekemiseen, sillä koen sen epäeettisenä ja moraalieni vastaisena.
Kun opiskelijoilta kysyttiin, mitkä tekijät vähentävät heidän halukkuuttaan hyödyntää tekoälyä opinnoissaan, korkeimmat arviot liittyivät eettisyyteen ja rehellisyyteen.
Tulokset kuitenkin osoittavat, että kaikille tekoälyä käyttämättömille opiskelijoille syynä ei ollut kiinnostuksen puute. Osa heistä (10 %) toi esille, ettei varsinaisesti vastusta tekoälyn käyttöä, mutta ei ollut vain tullut aloittaneeksi sen hyödyntämistä. Avoimien vastausten perusteella syiksi mainittiin myös epävarmuus, osaamattomuus ja tietämättömyys siitä, mistä aloittaa. Lisäksi huolta herättivät esimerkiksi tekoälymallien koulutusaineiston eettisyys, tietoturva ja ympäristövaikutukset. Näiden tekijöiden osalta hajonta oli suurta: kolmannes vastaajista ei pitänyt niitä esteinä lainkaan.
Tulokset kertovat, että opiskelijoiden suhtautuminen tekoälyyn on moniulotteista ja vaihtelee torjuvasta vastustuksesta käytännön osaamisen ja tiedon puutteeseen. Vastuullisuusasiat pohdituttavat opiskelijoita ja selkeästi tekoälyn käyttöön opintojen osana liittyy opiskelijoiden näkökulmasta vielä monia kysymyksiä (esim. Sack & Little, 2025).
Oman oppimisen esille nostaminen
Ammattikorkeakoulun näkökulmasta katsottuna on ilahduttavaa, että merkittävä osa kaikista kyselyyn vastanneista opiskelijoista perusteli tekoälyn käyttämättömyyttään oppimiseen liittyvillä syillä. Lähes puolet vastaajista (45 %) oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämän “opin enemmän, kun en käytä tekoälytyökaluja” kanssa.
Tulos herättää kysymyksen siitä, missä määrin tällainen näkemys kumpuaa omasta kokemuksesta ja missä määrin se liittyy siihen, etteivät kaikki vastaajat olleet vielä käyttäneet tai edes kokeilleet tekoälyn hyödyntämistä. Kun vastausprosentit laskettiin erikseen tekoälysovelluksia käyttäneiden (n=155) ja niitä käyttämättömien kesken (n=77), havaitaan selvä ero: käyttämättömistä opiskelijoista 74 prosenttia koki oppivansa enemmän, kun ei käytä tekoälyä, kun taas tekoälyä hyödyntäneiden keskuudessa vastaava osuus oli vain 30 prosenttia. Tämä viittaa siihen, että asenteet muotoutuvat vahvasti käytännön kokemusten kautta.
Luvut kertovat myönteisellä tavalla opiskelijoiden halusta panostaa oman ajattelunsa kehittämiseen ja pohtia tekoälyn käytön roolia suhteessa omaan ammatilliseen kasvuunsa. Ne viittaavat myös siihen, että tekoälyn käytön vaikutuksia arvioidaan vahvasti omien kokemusten kautta. Ne opiskelijat, joilla ei ole omakohtaista kosketusta tekoälysovelluksiin, saattavat kokea tekoälyn uhkana omalle oppimiselleen tai epäillä sen heikentävän kriittisen ajattelun kehittymistä. Sen sijaan ne, joilla on käytännön kokemusta tekoälystä, näkevät sen hyödyntämisen moninaisempana, mukaan lukien oppimista tukevana työkaluna.
Tekoälystä käytännönläheistä apua
Kun opiskelijoilta kysyttiin tekijöistä, jotka saavat heidät hyödyntämään tekoälyä opinnoissaan, vastaukset niiden opiskelijoiden osalta, jotka olivat käyttäneet tekoälyä opinnoissaan (n=155), osoittavat, että suurin osa arvosti ennen kaikkea ajansäästöä (68 %) ja välitöntä tukea työn suunnan oikeellisuudesta (65 %). Seuraavina nousivat esiin mahdollisuus syventää omaa ajattelua sparrailun avulla (63 % %), tuotosten ja materiaalien laadun parantaminen (59 %), henkilökohtaisen tuen saaminen (43 %). Lisäksi opiskelijat mainitsivat kokemuksen siitä, että he oppivat selväsi enemmän (11 %) ja jonkin verran enemmän (43 %) tekoälysovelluksia hyödyntäessä kuin ilman sitä.
Tulosten mukaan tekoälyä käyttävät opiskelijat arvostavat sen tarjoamaa välitöntä ja käytännönläheistä apua. Tekoälysovellusten käyttö tukee työn suunnan tarkistamista, parantaa tuotosten laatua ja auttaa jäsentämään ajatuksia. Huomionarvoista on, että välineellinen motiivi, kuten esimerkiksi halu saada parempia arvosanoja, nousi esiin vain pienen osan vastauksista (5 %), ja vielä harvemmin opiskelijat kertoivat käyttävänsä tekoälyä vain siksi, että muutkin tekevät niin (2 %). Kukaan vastaajista ei puolestaan ilmoittanut turvautuvansa tekoälyyn siksi, ettei muuten osaisi tehdä tehtäviä. Tämä viittaa siihen, että valtaosa opiskelijoista näkee tekoälyn enemmän oman ajattelunsa täydentäjänä kuin keinona kiertää työntekoa.
Tulokset viittaavat siihen, että tekoälyn rooli näyttäytyy monelle ensisijaisesti konkreettisena työkaluna, jonka avulla voidaan nopeuttaa tekemistä sekä varmistaa oman työn oikeellisuus ja sujuvuus. Hyödyllisyys näyttäytyy vain joidenkin opiskelijoiden kohdalla syvällisemmin oppimista edistävänä välineenä. Tämä asettaa korkeakouluille haasteen: miten ohjata opiskelijoita hyödyntämään tekoälyä siten, että se tukisi myös pitkäjänteistä ajattelun kehittämistä eikä jäisi vain käytännön apuvälineeksi.
Kehitystyössä on kuunneltava opiskelijoiden kokemuksia ja tarpeita
Tutkimus on tärkeä muistutus siitä, että opiskelijoiden näkökulmia on olennaista kuunnella, kun arvioidaan ja kehitetään tekoälyn roolia korkeakouluopinnoissa. Tulokset osoittavat, että ammattikorkeakouluopiskelijoiden suhtautuminen tekoälyn hyödyntämiseen ei jakaudu selkeästi puolesta–vastaan-akselille, vaan asenteet muodostavat jatkumon. Toisessa ääripäässä on ryhmä, joka näkee tekoälyn käytön eettisesti ongelmallisena tai jopa arvojensa vastaisena, kun taas toisessa ääripäässä on niitä, jotka hyödyntävät sitä aktiivisesti ja kokevat sen tukevan oppimista.
Väliin sijoittuu suuri joukko opiskelijoita, joiden esteet liittyvät enemmän tiedon ja käytännön osaamisen puutteeseen kuin varsinaiseen vastustukseen. Tämä kertoo, että tekoälyn hyödyntämisen kehittämisessä korkeakouluilla on tärkeä rooli madaltaa tarvittavalta osalta vastuullisen käytön kynnystä ja samalla vahvistaa opiskelijoiden valmiuksia käyttää tekoälyä eettisesti ja rakentavasti.
Ammattikorkeakoulujen kannalta tämä asettaa sekä haasteita että mahdollisuuksia (Merino-Campos, 2024). Yhtäältä on tarve purkaa väärinkäyttöön liittyviä epäilyjä ja eettisiä huolia (Sack & Little, 2025), toisaalta tarjota opiskelijoille konkreettisia esimerkkejä ja ohjeita siitä, miten tekoäly voi aidosti tukea oppimista ja ammatillista kasvua. Kun opiskelijoiden kokemuksia ja palautetta hyödynnetään systemaattisesti, voidaan rakentaa käytäntöjä, jotka lisäävät luottamusta, vähentävät epävarmuutta ja vahvistavat oppimisen laatua.
Tekoälyn onnistunut käyttöönotto korkeakouluissa ei ole vain tekninen tai eettinen kysymys, vaan myös laadunhallinnan kysymys: miten varmistetaan, että oppimisprosessit pysyvät opiskelijalähtöisinä ja tukevat sekä akateemista rehellisyyttä että syvällistä ammatillista oppimista?
Lähteet
Freeman, J. (2025). Student Generative AI Survey 2025. Higher Education Policy Institute, HEPI Policy Note 61. https://www.hepi.ac.uk/reports/student-generative-ai-survey-2025/
Kukkonen, K., Salmento, H., & Murtonen, M. (2025). Opiskelijoiden kokemuksia generatiivisen tekoälyn hyödyllisyydestä ja luotettavuudesta tutkimustaitojen oppimisessa. Yliopistopedagogiikka-lehti, 32(1).
Merino-Campos, C. (2024). The impact of artificial intelligence on personalized learning in Higher Education: A Systematic Review. Trends in Higher Education, 4(17). https:// doi.org/10.3390/higheredu4020017
Sack, N., & Little, B. (2025). The risks of personalising Higher Education with Artificial Intelligence. Surf- Ethical Risk Report. Utrect University. Future Campus, https://futurecampus
Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090494499
Diakin opiskelijoiden tekoälyn käytön kyselytutkimus
- Kyselytutkimus toteutettiin anonyymina nettikyselynä Diakin opiskelijoille keväällä 2025. Vastauksia kerättiin myös kesäopintoihin osallistujilta.
- Vastaajina olivat kaikkien vuosikurssien opiskelijat mutta vastaukset keskittyivät amk-tason suomenkielisiin opiskelijoihin.
- Englanninkielisilta opiskelijoilta saatiin vastauksia vain kahdeksan, joten heidän vastauksensa jätettiin analyysien ulkopuolelle.
- Lähes kaikki vastaajat ovat naisia, joiden ikä vaihteli 20 ja yli 55-vuotiaiden välillä. Yli puolet vastaajista (52 %) on 25–44-vuotiaita.
Kirjoittajat
Virpi Slotte
Asiantuntija, FT
