Pienet osaamiskokonaisuudet ovat nousseet merkittäväksi osaksi koulutus- ja työelämäpolitiikkaa erityisesti jatkuvan oppimisen, osaamisvajeiden paikkaamisen ja joustavan kouluttautumisen näkökulmista. Niiden potentiaali on laajasti tunnistettu, ja korkeakoulut nähdään keskeisinä toimijoina työelämän osaamistarpeiden täyttämisessä. Käytännön toteutuksessa on vielä haasteita, mutta onneksi kenenkään ei tarvitse olla yksin niiden ratkomisessa.
Useissa julkaisuissa korostetaan pienten osaamiskokonaisuuksien (eng. micro credentials) roolia työelämän osaamistarpeiden täyttämisessä. Niillä tarkoitetaan rajattuja ja kohdennettuja muutaman opintopisteen laajuisia koulutuksia, joilla on selkeät osaamistavoitteet, joiden saavuttamista arvioidaan ja todennetaan luotettavasti.
OECD:n (2023) raportin mukaan Suomi on ollut edelläkävijä pienten osaamiskokonaisuuksien kehittämisessä. Tätä tukee keväällä 2024 julkaistu EU:n suosituksiin perustuva kansallinen viitekehys, joka määrittelee periaatteet, joiden mukaan näitä kokonaisuuksia voidaan kuvata ja suunnitella. Kehitystyötä tehdään niin Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen JOTPA-hankkeiden piloteissa kuin pienten osaamiskokonaisuuksien verkostohankkeissa. Diak osallistuu niistä PINKO – pienet osaamiskokonaisuudet työelämän tueksi -hankkeeseen yhdessä kymmenen muun ammattikorkeakoulun kanssa. Tavoitteena on lisätä korkeakoulujen henkilöstön tietoisuutta ja valmiuksia pienten osaamiskokonaisuuksien tuottamiseen.
Ekosysteemi ratkaisee – yksin ei tarvitse pärjätä
Pienet osaamiskokonaisuudet eivät ole perinteisten tutkintokoulutusten tavoin irrallisia ilmiöitä, vaan ne muodostavat osan paljon laajemmasta ekosysteemistä. Tämä näkyy viitekehyksen periaatteissa, jotka voidaan tiivistää työelämälähtöisyyteen, oppijakeskeisyyteen, joustaviin opintopolkuihin ja laadunvarmistukseen. Jälkimmäisestä hyvänä esimerkkinä toimii Digivision yhteistyöverkostoissa laadittu laatukriteeristö.
Ekosysteemi koostuu moninaisista osista, mutta sen ytimessä ovat:
- Toimijat, joihin kuuluu moninaiset oppijat (Digivision määritelmä), yhteistyökumppanit, työnantajat ja asiantuntijat, osaamistodistuksen arvioijat tai käyttäjät sekä korkeakoulujen työntekijät, jotka myöntävät osaamistodistuksia.
- Koulutustuote, mukaan lukien pienten osaamiskokonaisuuksien rakenne, eli kokonaisvaltainen taksonomia ja viitekehykset, jotka osoittavat yksittäisten tuotteen rakenteen lisäksi niiden keskinäiset suhteet ja mahdollisen pinoutuvuuden. Koulutustuotteeseen kuuluvat myös keskeiset ominaisuudet, kuten pienten osaamiskokonaisuuksien hallinto: tarjonta-aikataulu, toteutustapa, ohjaus, markkinointi sekä mahdollisesti myynti.
- Tuotantoprosessi, joka määrittää tarvittavat vaiheet, resurssit ja osaamisen ideasta valmiiseen tuotteeseen. Prosessi linkittyy kiinteästi ekosysteemin muihin osiin, joita ovat mm. kokonaisvaltainen laadunvarmistusjärjestelmä, asiakas- ja oppimiskokemus, teknologia-alustat ja -järjestelmät, mallinnukset osaamismerkkien tai muiden digitaalisten todistusten myöntämiseen, saavutettavuus, strategia sekä liiketoimintaperiaatteet.
Pienten osaamiskokonaisuuksien suunnittelussa on tärkeää huomioida sekä tulevaisuuden osaamistarpeet että nykyiset rakenteelliset ja toiminnalliset mahdollisuudet. Suunnittelussa tulee tarkastella, miten yksittäinen osaamiskokonaisuus sijoittuu osaksi laajempaa koulutuksellista arkkitehtuuria ja millä tavoin se kytkeytyy muihin koulutustuotteisiin sekä oppimispolkuihin.
Kyseessä ei ole yksinkertainen tehtävä, sillä se edellyttää tarjonnan yhtenäistämistä ja standardointia paitsi oman korkeakoulun sisällä myös valtakunnallisesti. Lisäksi ekosysteemin kaikkien osien – koulutustuotteen, toimijoiden, prosessien ja teknologioiden – tulee toimia saumattomasti yhteen ja nivoutua korkeakoulun strategisiin tavoitteisiin.
Pienten osaamiskokonaisuuksien suunnittelussa on tärkeää huomioida sekä tulevaisuuden osaamistarpeet että nykyiset rakenteelliset ja toiminnalliset mahdollisuudet.
Vaikka valtakunnallisesti Digivisio on tehnyt merkittävää pohjatyötä, tekemistä riittää edelleen. Pienten osaamiskokonaisuuksien käytännön toteutuksessa esiintyy yhä haasteita, erityisesti liittyen tunnistettavuuteen, standardointiin ja laadun varmistamiseen.
Mikä askarruttaa?
Standardoinnin ja vertailtavuuden osalta on edelleen tarpeen pohtia, miten varmistetaan eri toimijoiden tarjoamien osaamiskokonaisuuksien laadullinen vertailukelpoisuus. Diakissa tarkastelemme omia erityispiirteitämme mukaisia ja toimialojemme tarpeita pienten osaamiskokonaisuuksien hyödyntämisessä.
Liiketoiminnan kehittämisessä haasteena on sote-alan kuormittunut tilanne johtuen taloudellisesta paineesta, kiireestä ja henkilöstön uupumisesta. Vaikka pienet osaamiskokonaisuudet tuovat tähän osittaista helpotusta, jäljelle jää kysymys siitä, ovatko ne riittävä todiste osaamisesta? Miten työnantajat suhtautuvat niihin? Ja miten ne integroidaan osaksi virallista koulutusjärjestelmää?
Avoimia kysymyksiä on edelleen paljon, mutta yhdessä kehittäen, pienin askelin, voidaan löytää toimivia ratkaisuja. PINKO-hankkeen avoimet webinaarit ja johtohenkilöstön tilaisuudet avaavat laajaa kokonaisuutta ja antavat virikkeitä oman toiminnan kehittämiseen. Myös artikkelit, julkaisut ja benchmarkkaukset tarjoavat näkökulmia ja konkreettisia esimerkkejä siitä, miten pienet osaamiskokonaisuudet on eri organisaatioissa suunniteltu ja toteutettu.
Seuraavat askeleet
PINKO-hanke on esimerkki siitä, miten yhteiskehittämisen kautta voidaan rakentaa vakiintuneita käytäntöjä ja vahvistaa pienten osaamiskokonaisuuksien hyödyntämistä tulevaisuuden työelämän ja oppijoiden tukena.
Tavoitteena ei ole vain yksittäisten koulutusten tuottaminen, vaan pienten osaamiskokonaisuuksien kulttuurin vahvistaminen ja juurruttaminen osaksi korkeakoulukenttää.
Osaamislähtöisen ja saavutettavan koulutuksen kehittäminen jatkuu. Pienet osaamiskokonaisuudet ovat tässä työssä tärkeä väline. Ne eivät ole sitä vain reaktiona muutokseen, vaan mahdollisuutena johtaa sitä.
Lähteet
Bosquet, P., & Haapamäki, J. (2024). Korkeakoulujen pienet osaamiskokonaisuudet – mitä ja miksi ja miten? Kansallisen viitekehyksen ja linjauksen luonnoksen yhteenveto. https://okm.fi/documents/1410845/180966890/Korkeakoulujen+pienet+osaamiskokonaisuudet+-
Euroopan komissio. (2024). Eurooppalainen lähestymistapa pieniin osaamiskokonaisuuksiin. https://education.ec.europa.eu/fi/education-levels/higher-education/micro-credentials
Epaphras, N., & Wachira, N. (2025). Bridging the skills gap: A case for micro-credentials in academic programs in Institutions of higher learning. Creative Education, Vol.16 No.6, June 2025. https://www.scirp.org/journal/paperinformation?paperid=143258
OECD. (2023). Micro-credential policy implementation in Finland, the Slovak Republic, Slovenia and Spain. Policy paper. https://www.oecd.org/en/publications/micro-credential-policy-implementation-in-finland-the-slovak-republic-slovenia-and-spain_c3daa488-en.html
Rossiter, D., & Tynan, B. (2019). Designing & implementing micro-credentials: A guide for practitioners. Commonwealth of learning. https://oasis.col.org/server/api/core/bitstreams/770ff842-9a5e-424b-a253-0757fa539086/content
Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060963172
PINKO – Pienet osaamiskokonaisuudet työelämän tueksi -hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
Kirjoittajat
Virpi Slotte
Asiantuntija, FT
