Lastensuojelun avohuollon esihenkilöiden työhyvinvoinnin lisäämiseen on keinoja

Lastensuojelun avopalveluissa tehdään merkityksellistä mutta vaativaa työtä lasten, nuorten ja perheiden kanssa. Esihenkilöiden työn vaativuutta on lisännyt hyvinvointialueiden toimintaresurssien supistuminen. Esihenkilöiden työssä jaksamista ja hyvinvointia lisäävät muun muassa vuorovaikutteinen johtaminen, säännölliset kohtaamiset oman esihenkilön kanssa ja kollegoilta saatava tuki.

Lastensuojelun avohuollon palveluita ovat esimerkiksi tehostettu perhetyö, ammatillinen tukihenkilötyö, perhekuntoutus sekä lapsen lyhytaikainen sijoitus pois kotoa (L 417/2007 34.–37b. §; THL, 2024). Vuonna 2024 lastensuojelun avohuollon asiakkaana oli 34 900 lasta, joka on 3,4 prosenttia kaikista 0–17-vuotiaista suomalaisista. Avohuollon asiakasmäärä on ollut samalla tasolla viimeiset viisi vuotta. (THL, 2025, s. 21.)

Hyvinvointialueet vastaavat lastensuojelun avopalvelujen järjestämisestä. Ne tuottavat itse osan lastensuojelun avohuollon palveluista, ja osan ne hankkivat yksityisiltä palvelutuottajilta ja järjestöiltä. Esimerkiksi vuonna 2019 yksityiset palveluntuottajat tuottivat lastensuojelun avopalveluista valtakunnallisesti noin 36 prosenttia (Lith, 2021, s. 32). Huomattavan suuresta osasta lastensuojelun avopalveluita vastaa yksityiset palveluntuottajat.

Lastensuojelun avopalveluiden johtaminen on vaativaa

Lastensuojelun palvelujärjestelmä on moniulotteinen kokonaisuus. Lastensuojelun tehtävänä on varmistaa lapselle ja nuorelle turvallinen kasvuympäristö, edistää hänen tasapainoista kehitystään ja taata hänelle erityinen suojelu. Tehtävänä on myös tukea vanhempia ja huoltajia kasvatustehtävässään. (L 417/2007 1–2. §). Tehtävä on vaativa.

Suomalaisten lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt (esim. Unicef, 2025). Lisäksi lasten ja nuorten palvelujen tarpeet ovat aikaisempaa moninaisempia. Lastensuojelun palvelujen tarvetta on lisännyt peruspalvelujen riittämätön tarjonta mutta myös perheiden toimeentulovaikeudet, koulujen vaatimustason aiheuttamat paineet ja lasten sekä nuorten mielen hyvinvoinnin järkkyminen kuten myös sosiaalinen media, sodat, uhat ja kriisit. (Ikäheimo, 2016; Lepistö, 2025.)

Hyvinvointialueiden vastuulla on lastensuojelun palvelujen järjestäminen, mutta palvelujen järjestämisessä lain edellyttämällä tavalla on ollut vaikeuksia esimerkiksi mielenterveysongelmia kokeville ja päihteitä käyttäville lapsille sekä nuorille. Myöskään lastensuojelun palvelujen tarvetta ja kustannusten kasvua ei ole kyetty taittamaan. Riskinä on, että tilanne jatkuu. Lähivuosina hyvinvointialueiden talouden alijäämien kattaminen uhkaa edelleen asiakkaiden tarvitsemien palvelujen ja tukimuotojen järjestämistä ja tuottamista. (STM, 2025, s. 8–9; Yliruka & Niemi, 2025, s. 250.)

Lastensuojelussa kehittämistavoitteena on varhaisen tuen lisääminen ja erityispalvelujen tarpeen vähentäminen. Tavoitteeseen pyritään lisäämällä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä ja helpottamalla avopalvelujen, muun muassa kotipalvelun ja perhetyön saatavuutta. Lisäksi pyritään kehittämään monialaisia toimintatapoja, kuten opetus- ja sosiaalitoimen yhteistyö. (Kananoja & Ruuskanen, 2019; Lindberg & Yliruka, 2023.)

Lastensuojelun avohuollon työntekijät tekevät työtään tyypillisesti asiakasperheen kodissa. Näin ollen työntekijöiden osaamisen, työkäytäntöjen ja työhyvinvoinnin johtamisella ja kehittämisellä on erityisen merkittävä asema, jotta työntekijät kykenevät oikea-aikaisesti, riittävästi ja parhaalla mahdollisella tavalla tukemaan lapsia, nuoria ja perheitä vaikeissa elämäntilanteissa. Lisäksi merkittävä asema on monialaisen yhteistyön johtamisella, jotta lapset, nuoret ja perheet saavat tarvitsemansa palvelut. (Alatalo, Lappi & Petrelius, 2017, s. 62.)

Lastensuojelun johtaminen on sekä avo-, sijais- että jälkihuollossa moniulotteista. Johtamiseen sisältyy muun muassa asiakastyön ja monialaisten verkostojen johtamista sekä tuen antamista työntekijöille. Olennaista on myös työn kustannusvaikutusten ja työlle asetettujen muutosvaikutusten huomioon ottaminen. Lastensuojelutyö vaatii hyvää ammatillista johtamista. (Heinonen & Sinkko, 2014.)

Sekä työntekijän että esihenkilön työhyvinvointia on tuettava

Työhyvinvoinnin kokemukseen vaikuttaa moni asia. Siihen vaikuttavat sekä työ- että yksityiselämän sujuvuus. Siihen vaikuttavat myös työntekijän työhön kohdistamat asenteet, vireystila, tunteet ja voimavarat. Lisäksi siihen vaikuttavat työ itsessään, työn tekemisen tavat, työolot, työyhteisö sekä johtaminen. (Halonen ym., i.a.; Juuti & Vuorela, 2015, s. 15.) Tärkeää on, että sekä työntekijöiden että esihenkilöiden työhyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen kohdistetaan kehittämistoimenpiteitä.

Johtamisen vaikutusta työhyvinvointiin on tutkittu paljon, koska se vaikuttaa moniin työhyvinvointitekijöihin. Johto- ja esihenkilötehtävissä työskentelevät voivat vaikuttaa muun muassa työn sisältöön ja työn tekemisen tapoihin. He voivat vaikuttaa myös työympäristöön ja työyhteisön ilmapiiriin sekä ihmissuhteisiin. (Juuti & Vuorela, 2015, s. 15–24.)

Työelämää kuvaa jatkuva muutos. Usein kuulee sanottavan esimerkiksi, että työelämässä pysyvää on vain muutos. Toiminnan muutospaineista huolimatta työorganisaatioiden on kyettävä toteuttamaan perustehtävänsä laadukkaasti ja vaikuttavasti. Muutostilanteissa tulee panostaa työhyvinvoinnin ylläpitoon ja kehittämiseen, koska hyviä työtuloksia syntyy vain innostuneiden, osaavien ja hyvinvoivien työntekijöiden toimesta (Juuti & Vuorela, 2015, s. 11–14.)

Lastensuojelun tärkein resurssi on henkilöstö (Yliruka & Niemi, 2025, s. 253). Itsensä hyvinvoivaksi ja kykeneväksi tunteva työntekijä pystyy vastaamaan lastensuojelun asiakkaiden palvelujen ja tuen tarpeisiin sekä odotuksiin. Johto- ja esihenkilötehtävissä työskentelevien tärkeänä tehtävänä on varmistaa, että työntekijät tuntevat olonsa ja jaksamisensa työssä hyväksi. Lisäksi he osaltaan pyrkivät varmistamaan, että palvelut ja työ ovat laadukkaita ja vaikuttavia.

Lastensuojelun avohuollon esihenkilöiden näkemysten mukaan esihenkilötyön tekemisen edellytys ja työhyvinvointia varmistava asia on hyvä johtaminen.

Esihenkilön työhyvinvointia tukee vuorovaikutteinen johtaminen ja selkeät rakenteet

Syksyllä 2025 valmistuneessa YAMK-opinnäytetyössä tutkittiin, mitkä asiat lisäävät lastensuojelun avohuollon esihenkilöiden työhyvinvointia, millaista on esihenkilöiden työhyvinvoinnin johtaminen, ja miten esihenkilöiden työhyvinvointia ja sen johtamista voidaan kehittää. Näkökulmat ovat vähemmän tutkittuja. Tavallista on, että tutkitaan, miten johto- ja esihenkilötehtävissä työskentelevät voivat edistää työntekijöidensä työhyvinvointia. YAMK-opinnäytetyössä tutkittiin sen sijaan esihenkilöiden työhyvinvointia. Tutkimus perustuu yksityisen sosiaalialan palveluntuottajan esihenkilöiden haastatteluihin (N=7). (Puroaho, 2025, s. 19–22.)

Lastensuojelun avohuollon esihenkilöiden näkemysten mukaan esihenkilötyön tekemisen edellytys ja työhyvinvointia varmistava asia on hyvä johtaminen. Hyvä vuorovaikutussuhde oman esihenkilön kanssa ja molemminpuolinen luottamus ovat merkittäviä työhyvinvointia lisäävä asioita. Omalta esihenkilöltä saatava tuki edistää esihenkilötyössä jaksamista ja haastavissa työtilanteissa sekä muutoksissa onnistumista. (Puroaho, 2025, s. 25–36.)

Lastensuojelun avohuollon esihenkilöt arvostivat avointa, turvallista ja luottamuksellista vuorovaikutusta oman esihenkilönsä kanssa kuten myös sitä, että voi tehdä virheitä tai epäonnistua ilman pelkoa. Luottamuksellista suhdetta omaan esihenkilöön lujittaa se, että esihenkilö kokee oman esihenkilönsä toimivan reilusti ja oikeudenmukaisesti, innostavan tavoitteiden saavuttamiseen ja huolehtivan työntekijöistään mutta myös laajemmin työpaikan myönteisestä ja turvallisesta ilmapiiristä. (Puroaho, 2025, s. 25–36.)

Työn erilaiset rakenteet ovat esihenkilön työhyvinvointia lisääviä asioita. Lastensuojelun avohuollon esihenkilöt arvostivat erityisesti omien työntekijöidensä kanssa kuukausittain ja oman esihenkilönsä kanssa viikoittain toistuvia tapaamisia. Rakenteet, kuten säännöllisesti toistuvat tapaamiset sekä omien työntekijöiden että oman esihenkilön kanssa lujittavat työn hallinnan tunnetta, toimivat johtamisen välineinä ja ovat tärkeitä tukipilareita asiakastyön laadun varmistamisessa. Rakenteet lisäävät esihenkilön mutta myös koko työyhteisön hyvinvointia. (Puroaho, 2025, s. 25–36.)

Lähikollegoiden merkitys on lastensuojelun avohuollon esihenkilöille suuri. Kollegat ovat turvaverkko, joka kannustaa, kannattelee, tukee ja tuo turvaa sekä työn arjessa että vaikeissa työtilanteissa. Lähikollegoilta saadaan palautetta omasta työstä sekä tukea virheistä selviämiseen ja niistä oppimiseen. Palaute vahvistaa työhyvinvointia ja työstä saatavia voimavaroja. Lisäksi palaute edistää työssä kehittymistä. Esihenkilöt kokivat myös suhteen omiin työntekijöihinsä parhaimmillaan työhyvinvointia lisäävänä asiana, joka kannustaa ja motivoi esihenkilöitä työssään. (Puroaho, 2025, s. 25–36.)

Esihenkilön työhyvinvointia ja sen johtamista voidaan kehittää kiinnittämällä enemmän huomiota hänen kokeman kuormituksen varhaiseen tunnistamiseen ja työhyvinvoinnin järjestelmällisempään seuraamiseen. Lastensuojelun avohuollon esihenkilöt toivoivat, että oman esihenkilön kanssa säännöllisesti pidettäviin tapaamisiin laadittaisiin keskustelua tukevia kysymyksiä tai tarkistuslistoja, joiden avulla esihenkilön kuormitusta voitaisiin arvioida. Aktiivinen vuorovaikutus oman esihenkilön kanssa, työhyvinvointimittarien vaikuttavampi käyttö ja palautteen saamisen varmistaminen ovat keinoja, joilla esihenkilöiden työhyvinvointia voidaan vahvistaa. (Puroaho, 2025, s. 36–38.)

Vuorovaikutteinen johtaminen ja työn rakenteet edistävät työhyvinvointia

Lastensuojelun avopalveluiden esihenkilöiden työhyvinvointia voidaan yksityisen palveluntuottajan toiminnan piirissä lisätä kehittämällä vankkaan vuorovaikutukseen ja luottamukselliseen suhteeseen perustuvaa johtamista ja lisäämällä työhön rakenteita, jotka edistävät työn tuottaman kuormituksen tunnistamista. Rakenteet tukevat esihenkilöä myös työn rajaamisessa ja palautumisessa. Suuri merkitys on myös esihenkilön vertaisiltaan, lähikollegoiltaan saamalla tuella. (Puroaho, 2025.)

Lastensuojelun avohuollon esihenkilöiden työhyvinvoinnin lisäksi on tutkittu muun muassa avopalveluissa työskentelevien perheohjaajien työn pitovoimaa. Sitä lisää työn joustavuus, monipuolisuus ja vaikutusmahdollisuudet. Työn pitovoimaa vahvistaa myös työyhteisön toimivuus ja hyvä esihenkilötyö. Työntekijöiden ja esihenkilöiden välinen, toimiva vuorovaikutus on olennainen pitovoimaa lisäävä asia. Perheohjaajat toivoivat saavansa palautetta työstään sekä esihenkilöiltään että asiakkailtaan. Pitovoimaa lisää myös työkavereiden ystävällisyys ja auttamishalu. Perheohjaajien toive on, että he voivat tavata työkavereitaan ja esihenkilöitään riittävän usein. (Virtanen, 2025.)

Sekä työntekijän että esihenkilön työhyvinvointia edistää lastensuojelun avopalveluissa inhimillinen työkulttuuri ja ilmapiiri. Työhyvinvointia tukee myös se, että työntekijöillä ja esihenkilöillä on yhteinen käsitys siitä, mikä on työn tavoite, ja että työstä saadaan palautetta. Lisäksi työhyvinvointia tukee se, että työyhteisö arvostaa avoimuutta ja tukee uuden oppimista. Työhyvinvoinnin kehittämiseen kannattaa panostaa sekä työntekijöiden että esihenkilö- ja johtotehtävissä toimivien näkökulmista.

Lähteet

Alatalo, M., Lappi, K., & Petrelius, P. (2017). Lapsikeskeinen suojelu ja perheen toimijuuden tukeminen lastensuojelun perhetyössä ja perhekuntoutuksessa. Kohti monitoimijaista, yhteistä perhetyötä. (Työpaperi 21/2017). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-859-3

Halonen, M., Kauppi, M., Mäkelä, L., Sipponen, J., & Laitinen, J. (i.a.). Työhyvinvoinnin tiedolla johtaminen sote-alalla. 1.1 Työhyvinvointi. Työterveyslaitos. Saatavilla https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/tyohyvinvoinnin-tiedolla-johtaminen-sote-alalla/osa-1-strateginen-tyohyvinvoinnin-johtaminen-ja-kasitteet/11-tyohyvinvointi

Heinonen, H., & Sinko, P. (2014). Onnistuneen lastensuojeluprosessin johtaminen. Lastensuojelun Keskusliitto. Saattavilla https://www.lskl.fi/wp-content/uploads/Onnistuneen_lastensuojeluprosessin_johtaminen_LSKL.pdf

Ikäheimo, S. (2016). Lastensuojelun asiakkaiden äitien elämäntilanne rekistereiden valossa. Teoksessa K. Nousiainen P. Petrelius & L. Yliruka (toim.). Puheista tekoihin. Ylisukupolvisten ongelmien ehkäiseminen lastensuojelussa ja perhe- ja sosiaalipalveluissa. (Työpaperi 20/2016, s. 103–140). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-677-3

Juuti, P., & Vuorela, A. (2015). Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi. (5. uud. p.). PS-kustannus.

Kananoja, A., & Ruuskanen, K. (2019). Selvityshenkilön ehdotukset lastensuojelun toimintaedellytysten ja laadun parantamiseksi. (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:4). Sosiaali- ja terveysministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4026-0

L 417/2007. Lastensuojelulaki. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2007/417

Lepistö, J. (20.4.2025). THL: Suomi on maailman kärkeä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrässä – miljardi menee väärään paikkaan. MTV uutiset. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/thl-suomi-on-maailman-karkea-kodin-ulkopuolelle-sijoitettujen-lasten-maarassa-miljardi-menee-vaaraan-paikkaan/9140996

Lindberg, P., & Yliruka, L. (2023). Lastensuojelun uudistuksen tavoitteeksi hyvinvoiva lapsi ja nuori – kaikista lähtökohdista. (Päätösten tueksi 8/2023). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-086-6

Lith, P. (22.2.2021). Raportti lastensuojelun asiakkaista, palveluntuottajista ja markkinoista tilastojen valossa. Hyvinvointiala Hali ry. Saatavilla https://www.hyvinvointiala.fi/wp-content/uploads/2021/02/hyvinvointialalastensuojelu2021rev.pdf

Puroaho, A. (2025). Lastensuojelun avopalveluiden esihenkilöiden näkemyksiä työhyvinvoinnista [YAMK-opinnäytetyö, Diakonia-ammattikorkeakoulu]. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112429502

STM, Sosiaali- ja terveysministeriö. (2025).  Selvitys hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun toteutumisesta 2024. (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2025:14). Sosiaali- ja terveysministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4396-4

THL, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (29.4.2025). Lastensuojelu 2024. Yhä harvempi lastensuojeluilmoitus johtaa lastensuojelun asiakkuuteen. (Tilastoraportti 23/2025). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042831818

THL. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (27.8.2024). Lastensuojelun käsikirja. Lastensuojelun avohuollon tukitoimet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla https://thl.fi/julkaisut/kasikirjat/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojelun-avohuolto/lastensuojelun-avohuollon-tukitoimet

Unicef. (2025). Child Well-Being in an Unpredictable World. (Innocenti Report Card 19). Unicef (Unicef for every child). Saatavilla https://www.unicef.org/innocenti/reports/child-well-being-unpredictable-world#report

Virtanen, E. (2025). Monta hyvää syytä jäädä. Perhetyön pitovoimatekijät työntekijöiden kokemina [YAMK-opinnäytetyö, Diakonia-ammattikorkeakoulu].  https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025092825311

Yliruka, L., & Niemi, M. (2025). Lastensuojelu. Teoksessa L-K. Tynkkynen, S. Paatela, A-M. Aalto, I. Keskimäki, E. Nykänen, M. Peltola, T. Sinervo, T. Tammi & M. Viita-aho (toim.).  Tilannekuvia hyvinvointialueilta. Muutokset sote-palvelujärjestelmässä uudistuksen alkuvuosina. (Raportti 3/2025, s. 249–254.). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-459-8

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251120109708