Kriittinen ajattelu on tärkeä taito, jota edellytetään jokaiselta ammattikorkeakoulusta valmistuvalta. Kriittinen ajattelu ei kuitenkaan kehity itsestään vaan vaatii vaivannäköä ja tekoja sekä opiskelijalta että opettajalta. Miten sitä voi oppia?
Kriittinen ajattelu kuuluu jokaisen sivistyneen kansalaisen perustaitoihin. Pelkästään uutisten ja niistä käytävän keskustelun seuraaminen sosiaalisen median algoritmien ja tekoälybottien aikakaudella edellyttää kykyä sanoman kriittiseen tarkasteluun. Kritiikitön suhtautuminen omaan sosiaalisen median kautta linkittyvään uutisvirtaan voi johtaa uskomuksiin, jossa vain omat ja oman vertaisryhmän näkökulmat maailman asioista ovat oikeita. On huolestuttavaa, jos kansalaisten käsitys yhteisistä asioista perustuu vääriin tietoihin. Pahimmillaan ryhmäajattelun ilmiöt rajaavat ajattelua entisestään (Tomperi, 2025, s. 98) ja voivat lisätä väestöryhmien välistä polarisaatiota.
Kriittinen ajattelu on tunnistettu tärkeäksi osaamiseksi myös opiskelussa, oppimisessa ja ammatillisessa osaamisessa. Se on kirjoitettu sisään ammattikorkeakoulututkintojen yleisiin kompetensseihin (Arene, 2022). Tekoälyn yleistyminen on voimistanut tarvetta tekoälyn tuottaman tiedon luotettavuuden arviointiin niin opiskelussa kuin opettamisessakin. Oppimisen varmistaminen edellyttää jokaiselta entistä vahvempaa panostusta kriittiseen ajatteluun.
Diakonia-ammattikorkeakoulussa (Diak) kriittinen ajattelu liittyy olennaisesti dialogiseen muutospedagogiikkaan ja etenkin sen taustalla vaikuttavan transformatiivisen oppimisen lähtökohtiin, joissa tuodaan esiin tarve tarkastella aikaisempia ajattelu- ja toimintamalleja kriittisesti, tunnistaa kehittämistarpeita ja toimia rohkeana uudistajana (Slotte, 2026). Ammatillisena osaamisena kriittinen ajattelu konkretisoituu osaksi myös ammattialojen keskeisiä tehtäviä. Esimerkiksi sosiaalialalla toimivan ammattilaisen tulee kyetä tarkastelemaan yhteiskunnan rakenteita kriittisesti ja toimimaan niiden muuttamiseksi (Ylimäki, 2026).
Mitä kriittinen ajattelu on?
Kriittinen ajattelu sekoitetaan toisinaan kriittisyyteen merkityksessä ”arvosteleva”. Tämä on vain osittainen näkökulma. Arvioiva tarkastelu on toki osa kriittistä ajattelua, mutta kielteinen ennakkoasenne asian tarkasteluun ei ole kriittisen ajattelun lähtökohta. Sen sijaan arvioivan tarkastelun tulos voi pitää sisällään sekä kielteisiä että myönteisiä näkökulmia. (Tomperi, 2025, s. 95–96.) Tomperin (2025, s. 97) sanoin kriittinen ajattelu on älyllistä vastuuta omista näkemyksistä.
Kriittinen ajattelu kohdistuu sekä ajattelijaan itseensä että tarkastelun kohteena olevaan asiaan. Lähtökohta on, että kriittinen ajattelija tunnistaa tarpeen arvioida ja kehittää omaa ajatteluaan. Hän ei pidä omia käsityksiään automaattisesti oikeina vaan on valmis kyseenalaistamaan omaa ajatteluaan. Hän tiedostaa oman ajattelunsa vakiintuneita oletuksia ja niitä vahvistavia taipumuksia, kuten halun tehdä nopeita päätöksiä intuitioon tai assosiaatioihin perustuen. Hän tunnistaa myös ryhmäajattelun riskejä ja sosiokulttuurisesta ympäristöstään nousevia määrittely-, tarkastelu- ja ajattelutapoja. Lähtökohtansa tunnistamalla hän rakentaa itselleen vapautta ajatella toisin ja oppia uutta. (Aston, 2024; Hyytinen ym., 2025, s. 105–106; Tomperi, 2025, s. 97–98.)
Lähtökohta on, että kriittinen ajattelija tunnistaa tarpeen arvioida ja kehittää omaa ajatteluaan.
Toiseksi kriittinen ajattelija on kiinnostunut asioiden monista näkökulmista. Hän ei luota ensimmäiseen näkemäänsä kuvaukseen ilmiöstä vaan hankkii ja analysoi erilaisia tietolähteitä, arvioi niiden luotettavuutta, tutkii erilaisia näkökulmia ja on kiinnostunut omistaan poikkeavista ajatuksista ennen päätelmien tekemistä. Näiden perusteella hän pystyy perustelemaan näkökantansa monipuolisesti. Samalla hän on tietoinen siitä, että voi edelleen olla erehtynyt ja joutuu korjaamaan näkemyksiään. (Aston, 2024; Hyytinen ym., 2025, s. 105–106; Tomperi, 2025, s. 97.)
Kriittisen ajattelun keskeisiä osataitoja ovat näin ollen itsereflektio ja siihen liittyvä kyky säädellä ajattelua ja toimintaa, tiedon arviointi- ja analysointitaidot sekä perusteltujen päätelmien teko. Usein tähän liitetään kysy myös tuoda ajattelu esiin pätevästi argumentoiden. (Hyytinen ym., 2025, s. 105–106.)
Miten kriittistä ajattelua voidaan oppia?
Koska ihmisen ajatteluun vaikuttavat muutkin asiat kuin rationaalinen järjenkäyttö, esimerkiksi pysyvät ja tilannekohtaiset tunteet, kokemukset, normit ja odotukset, ei kukaan pysty olemaan aina täydellinen ajattelija. Samasta syystä kriittistä ajattelua ei voi opettaa vain välittämällä oppijalle lisää tietoja tai välineitä. Oman ajattelun kehittäminen edellyttää henkilökohtaista halua ja omakohtaista panostusta, kriittisen ajattelun harjoittelua, jonka yhtenä keskeisenä ulottuvuutena on itsetuntemuksen lisääminen. (Tomperi, 2025, s. 100–101.)
Hyytisen ym. (2025, 108–110) koostamien tutkimustulosten mukaan kriittisen ajattelun opettaminen edellyttää, että se tuodaan näkyväksi osaksi opetussuunnitelmia. Vain tätä kautta opettajat voivat tarttua siihen. Opettamista edistää, jos kriittistä ajattelua lähestytään sen osataitojen kautta ja oppiminen kulkee läpi opintopolun niin tavoitteissa, sisällöissä kuin arvioinnissakin. Asiaa tutkineiden (emt.) mukaan toimivia lähtökohtia ovat esimerkiksi aitojen monitahoisten ongelmien ratkaiseminen, monipuolisten tietolähteiden käyttö, projektioppiminen ja ryhmätehtävät yksilötehtävien sijaan. Opettajan antaman palautteen tulisi tukea opiskelijoiden reflektiotaitoja.
Korkeakouluopiskelijoiden kriittisen ajattelun taidoista väitellyt Katri Kleemola (2023) muistuttaa, että aloittavien opiskelijoiden taidot ovat erittäin vaihtelevia. Siksi hänen mukaansa myös opettajien tuen kriittisen ajattelun kehittymiselle tulee olla vaihtelevaa ja kiinnittyä opetettaviin aiheisiin erillisten kriittisen ajattelun kurssien sijaan.
Johtopäätöksiä opetuksen näkökulmasta
Kriittinen ajattelu on aina ollut olennainen osa korkeakoulujen tavoittelemaa osaamista. Tekoälyn käytön yleistyminen on konkretisoinut tarpeen soveltaa sitä opiskelussa ja työssä joka päivä. Taito ei kuitenkaan kehity ilman, että sekä opiskelijat että opettajat näkevät vaivaa sen eteen ja etsivät parhaita keinoja kriittisen ajattelun yksilölliseen ja yhteiseen kehittämiseen.
Kriittisen ajattelun kehittäminen edellyttää vaivannäköä. Iso kysymys onkin, mistä löytää motivaatiota siihen. Selviäähän ihminen selvästi nopeammin ja helpommalla, jollei pysähdy kyseenalaistamaan omaa ajatteluaan tai arvioimaan asioita kovin monista näkökulmista. Yksi motivoiva lähtökohta lienee ainakin se, että valmistuvien korkeakouluopiskelijoiden tulevaisuus sisältää läheistä työskentelyä tekoälysovellusten kanssa. Jotta ihmisille on työntekijöinä tuossa yhtälössä jotain käyttöä, heidän on pystyttävä tuomaan siihen jotain tekoälyn työtä täydentävää. Tämä edellyttää kriittistä ajattelua. (Kleemola 2025, 32.) Siksi kriittinen ajattelu on erittäin olennainen työelämätaito, joka on syytä tuoda selvästi esiin opetussuunnitelmissa ja opetuksessa opittavana ja arvioitavana taitona.
Dialoginen muutospedagogiikka antaa erinomaisen perustan kriittisen ajattelun oppimiselle ja vahvistamiselle. Kriittisen ajattelun osataitoja voidaan harjoitella kaikkien neljän oppimisen ulottuvuuden yhteydessä: dialogisuudessa, tiedonhankinnassa, tiedon luomisessa ja muutoksessa (ks. Slotte, 2026). Samalla kriittisen ajattelun kehittäminen antaa sekä opettajille että opiskelijoille mahdollisuuksia kehittää itserefleksiivistä työotetta ja tarkastella omaa ajattelua ja toimintaa avoimesti ja muutosta mahdollistaen.
Lähteet
Arene. (2022). Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. https://arene.fi/julkaisut/suositus-ammattikorkeakoulujen-yhteisista-kompetensseista-ja-niiden-soveltamisesta-2022/
Aston, J. (2023). ’Why is this hard, to have critical thinking?’ Exploring the factors affecting critical thinking with international higher education students. Active Learning in Higher Education 2024, Vol 25(3) 537–550. Sage Journals. https://doi.org/10.1177/14697874231168341
Hyytinen, H., Kleemola, K., Ursin, J., & Toom, A. (2025). Kriittisen ajattelun tukeminen korkeakouluopetuksessa. Teoksessa A. Parpala, & L. Postareff (toim.), Hyvinvoiva ja pedagogisesti osaava korkeakouluopettaja (s. 105–115). Vastapaino. https://doi.org/10.58181/VP9789523972704
Kleemola, K. (2023). Aloittavien opiskelijoiden kriittisen ajattelun ja argumentaation vaihtelu: opiskelijat eivät aloita korkeakouluopintojaan samalta viivalta. Lectio. Tiedepolitiikka 1/2023, 30–32. https://journal.fi/tiedepolitiikka/article/view/127865/78223
Slotte, V. (18.6.2026). Dialoginen muutospedagogiikka kestää aikaa. Dialogi. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026060260926
Ylimäki, M. (7.9.2026). Rakenteellinen katse sosiaalialan koulutukseen: opetetaanko auttamaan ihmistä vai muuttamaan maailmaa? Dialogi. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20260804114997
Kirjoittajat
Hanna Laitinen
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lehtori
