Tämän päivän työelämässä tarvitaan ajattelua ajattelusta. Ajattelu on jatkuvaa tiedon käsittelyä, merkitysten luomista ja ongelmien ratkaisua. Se on päivittäisiä ajatuksia tuottavia mielen prosesseja. Ajattelussa ajatuksiin kiinnittyvät moninaiset tulkinnat ja tunteet. Miten itse kukin tunnistaa oman ajattelun mahdollistajat ja esteet ja miten löytää tilaa omalle ajattelulle? Mitä yhdessä ajattelu on työyhteisössä, ja miten aika ja tila yhdessä ajattelulle mahdollistetaan?
Ajattelua tässä ajassa haastaa työn pilkkoutuminen, keskeytykset sekä kiire. Tämä johtaa aivojen ylikuormittumiseen. Sen seurauksena emme voi tehdä ongelmanratkaisua vaativia tehtäviä tehokkaasti, sillä aivomme ohjaavat meitä pakenemaan, taistelemaan tai lamaantumaan. ADT on tarkkaavaisuushäiriötä muistuttava käytösmalli, joka syntyy, kun on elänyt liian pitkään liian kiireistä elämää. Sen tunnuspiirteenä on toistuva itsensä keskeyttäminen. Tällöin ihminen on itse toiminut tavalla, joka aiheuttaa tilan, jossa aivot eivät enää toimi normaalisti. Aivotutkimuksen kuvantamisen pohjalta sen syntymekanismilla tiedetään olevan hermostollinen perusta. Se on yhteydessä uhkaan reagoimiseen ja pakenemiseen liittyviin primitiivisiin reaktioihin elimistössä. Työelämän kiireessä ja yllättäviin muutoksiin ja tehtäviin reagoidessaan ihmisen elimistö on kuin varuillaan. Se on jatkuvasti valmiina hätätehtäviin, tulipalojen sammutteluun. (Virta-Jämiä, 2025; Huotilainen & Moisala, 2018.)
Teoksessa Keskittymiskyvyn elvytysopas Huotilainen ja Moisala (2018) korostavat, että elämäämme ohjaavat enemmän käyttäytyminen ja arjen tavat kuin geenit. Toiminnanohjaus on tietoista puuhaa, eli voimme itse suunnitella elämäämme ja pohtia tavoitteisiin johtavia askelia rauhassa. Näin ollen keskittymiskyky on paljolti siitä kiinni, miten elämme ja käyttäydymme. Aivotutkimuksen perusteella keskittymiskyvyn puute voi heikentää jaksamista, suoriutumiskykyä, palautumista ja tehtävien loppuunsaattamista. Ja tämän seurauksena ihminen sekä kuormittuu että alisuoriutuu yhtä aikaa. Tämä heikentää kykyä ajatteluun ja siksi aivojen hyvinvoinnista olisi tärkeä huolehtia. Voisiko jopa sanoa, että se on oleellisin työelämätaitomme tässä ajassa?
Ymmärtämällä aivojen toimintaa ja kykyä suunnata tarkkaavaisuutta voi oppia ymmärtämään omaa keskittymiskykyään ja toimintaansa ja myös hallita niitä, vakuuttavat aivotutkijat Huotilainen ja Moisala (2018). Kun keskittyminen toimii, olemme parhaimmillamme. Ympäröivä (some-)maailma ja kiihtyvä työelämä vetää meitä herkästi kohti ADT:tä, eli säheltämistä, kuormittumista ja lyhytjännitteisyyttä. On tärkeää tunnistaa ja vastustaa niitä yhteiskunnallisia rakenteita, jotka johtavat tällaiseen sähläämiseen – tai ainakin tunnistaa ja pyrkiä muuttamaan niitä omassa työssä ja työyhteisön kulttuurissa.
Omien ajatuksien kuuleminen
Aivot muovautuvat sen mukaan, miten kohdistamme päätöksemme. Kun keskitymme tietoiseen päätöksentekoon, aivojen hermoyhteydet vahvistuvat. Tämä edellyttää aikaa ajatella. Ajatuksilla ja tietoisella toiminnalla voidaan muuttaa aivojen rakennetta, ja näin myös mahdollisen itseaiheutetun keskittymisvaikeuden on mahdollista palautua toimintakykyiseksi. (Huotilainen & Moisala, 2018.) Miten se sitten tapahtuu?
Oleellista on kyetä keskittymään huomaamaan, milloin aivot ovat ylikierroksilla, pysähtyä ja rauhoittaa itseä. Aivotutkijat Huotilainen ja Moisalan (2018) mukaan keho ja mieli ovat kuin kaverukset, jotka pitävät toisiaan kädestä. Kehon ja mielen läheinen yhteys aivojen syvissä osissa mahdollistaa kehon tietoisen rauhoittamisen kautta myös mielen rauhoittumisen. Hektisenkin ympäristön keskellä voi aina rauhoittaa itseään, vaikka vain hengittämällä syvään ja nostaa katse horisonttiin tai hidastamalla askellusta työpaikan käytävillä. Vain kokeilemalla voi huomata, miten kehollinen oma toiminta vaikuttaa omaan mieleen ja ajatteluun.
Miten yhdessä ajattelu onnistuu työyhteisössä?
Kehon ja mielen tietoinen rauhoittaminen tuo itselle rauhaa ja tilaa asettua yhteisöllisiin vuorovaikutustilanteisiin. Oma sisäinen prosessi on parhaimmillaan mahdollistanut myös etäisyyden luomisen itseä kuormittaviin asioihin ja toimijuus vahvistuu oman rauhoittumisen kautta. Eri työtilanteissa voi olla monenlaisia vaatimuksia ja ehkä ristiriitaisiakin odotuksia. Rauhoittuneena omiin kokemuksiin ja tunteisiin voi luottaa ja niiden sanoittaminen voi myös edistää yhdessä ajattelua.
Oleellista on kyetä keskittymään huomaamaan, milloin aivot ovat ylikierroksilla, pysähtyä ja rauhoittaa itseä
Kun mieli on jo avoin, se mahdollistaa työn yhteisen reflektoinnin. Jos kyse on toiminnan arvioinnista ja sen pohjalta työn suunnittelusta, rauhoittuminen mahdollistaa neutraalin, asioihin kiinnittyvän vuorovaikutuksen ja eri näkökulmista tarkastelun. Yhdessä ajattelu toteutuu parhaiten silloin, kun kaikki tilanteessa olevat kokevat olonsa turvalliseksi. Tämä edellyttää luottamuksen tietoista rakentamista ja näiden ilmiöiden puheeksi ottamista ja pohdintaa. Luottamuksen rakentamisen peruselementit ovatkin yksinkertaisimmillaan rehellisyys, hyvä tahto ja osaaminen. Työyhteisöissä luottamuksen elementteinä korostuvat myös eettinen ja johdonmukainen johtaminen, arvostus, selkeä vastuunjako, läpinäkyvä päätöksenteko ja tiedottaminen.
Yhdessä ajattelu mahdollistaa dialogin, joka parhaimmillaan on hyvän ja tavoiteltavan palveluksessa. Se edellyttää kuitenkin myös aikaa ja tilaa asettua toisaalta omaan itseen ja toisaalta suhteessa toisiin. Dialogissa (dia=kanssa, välillä, kautta; logos=puhe, merkitys, ymmärrys) keskenään vuorovaikutuksessa olevat ihmiset rakentavat uutta ymmärrystä käsiteltävästä asiasta, itsestä ja omasta suhtautumisesta sekä toisista ihmisistä. (Isaacs, 1999.) Myös yksittäisen ihmisen ajattelu voi olla dialogista.
Työyhteisössä erilaiset vuorovaikutustilanteet ovat arvokkaita. Niissä voidaan kokea ja tunnistaa, miten yhteiset merkitykset työstä, asioista tai tilanteista rakentuvat. Voidaan puhua myös ihmisten välisen merkitysten virtauksesta (Nummi, 2023). Yhdessä ajattelemisen taito kehittyy kokemusten kautta. Dialogin toteutuessa voidaan tunnistaa sen elementit: kuunteleminen, kunnioitus, odottaminen ja suoraan sydämestä puhuminen. Kuuntelemisessa on tärkeää kuunnella ihmistä, ei vain sanottuja sanoja. Onkin hyvä kysyä itseltä, kuuntelenko ymmärtääkseni toista tässä ja nyt? Kunnioitus toista kohtaan on kohtaavan vuorovaikutuksen perusta. Dialogin näkökulmasta tämä tarkoittaa toisen ihmisen kunnioittamista ihmisenä ja samoista asioista puhumista samoilla pelinsäännöillä, rajojen hyväksymistä ja asiassa pysymistä. Odottamisessa on tärkeää antaa itselle rauhaa, antaa tilaa toiselle ja lykätä oman mielipiteen muodostamista. Näin ikään kuin ennalta ajattelu ja ennalta tietäminen jäävät taustalle. Suoraan sydämestä puhuminen on rehellistä oman itsen esiin tuomista, kertoa siitä, mitä itsellä on kerrottavaa sekä jättää tilaa muille jatkaa siitä. (Isaacs, 1999; Mustapirtti, 2022,)
Entä sitten kun tietää kaiken edellisen ja siitä huolimatta keskittyminen ei onnistu, kuormittuminen on jokapäiväistä, kiirettä ei saa kesytettyä ja hengittelemisen paikkoja on vaikea löytää? Entä jos aitoon, rehelliseen vuorovaikutukseen asettuminen tiloja ei työyhteisössä löydy? Entä jos kuunteleminen on vaikeaa kaiken ruuhkan keskellä ja itsellä on vahva halu vaikuttaa ja tuoda omia ajatuksia esille? Ja entä kun jo ennalta ”tietää” paremmin kuin muut, miten yhdessä ajattelu silloin onnistuu? Näissä tilanteissa oleellista on tunnistaa, että ”näin minulle taas kävi”, armollisesti ja itsemyötätuntoisesti. Pysähtyä vain huomaamaan ja havainnoimaan. Pysähtymisen kautta tunnistaa myös ajatteluaan. Vasta ajattelu voi palauttaa oman toimijuuden primitiivisen reagoinnin ja tulipalojen sammuttelun sijaan.
Kun ei tiedä, mihin kiireessä seuraavaksi tarttuisi tai miten kokouksessa reagoisi, on tärkeää vain istua ja hengitellä, havainnoida rauhassa omaa kehoa ja mieltä ja kuunnella toisia – seurata, mitä tapahtuu.
Lähteet
Huotilainen, M., & Moisalo, M. (2018). Keskittymiskyvyn elvytysopas. Tuuma-kustannus.
Mustapirtti, J. (2022). Isaacs William. Dialogi – yhdessä ajattelemisen taito. https://tiimiakatemia-media.fi/wp-content/uploads/2022/12/Dialogi-ja-yhdessa-ajattelemisen-taito.pdf
Nummi, E. (2023). Dialogi ja inhimillisesti kestävä organisaatio: Autoetnografinen toimintatutkimus dialogisen toimintakulttuurin kehittämisestä. Turun kauppakorkeakoulu.
Virta-Jämiä, M. (2025). Keskittymisen vaikeuksia, prosessoinnin kuormittumista vai ”ADT” aikuisilla? Käypähoito. https://www.kaypahoito.fi/nix03543. Saatavilla 8.12.2025.
https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/175854/AnnalesE105Eeva_Nummi.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251215119372
