Käännöstieteellä on paljon annettavaa muille tieteenaloille, sanoo professori Kaisa Koskinen

Asioimistulkkauksen korkea-asteen koulutus on keskittynyt Suomessa Diakiin jo kymmenen vuoden ajan. Koulutuksen pääpaino on tulkkauksen ja kääntämisen opinnoissa, joissa otetaan huomioon etenkin tulkin ammatillinen työnkuva ja ammattietiikka. Koulutus sisältää myös työkielten ja -kulttuurien sekä erityisesti suomalaisen yhteiskunnan ja sen palvelurakenteen tutkimusta.

Kääntämisen ja tulkkauksen kentällä on tapahtunut paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tampereen yliopiston käännöstieteen professori Kaisa Koskista inspiroi oppialan jatkuva kehittyminen.

– Käännöstiede on minulle jatkuvan innostuksen kohde sen vuoksi, että sen tutkimuskohde – ihmisten tavat kommunikoida erilaisten viestinnällisten esteiden yli – on loputtoman kiehtova. Siinä missä arkiajattelussa kääntäminen ja tulkkaus mielletään yksinkertaistaen ”saman” sanomiseksi toisella kielellä, lähempi tarkastelu paljastaa laajan nyanssien kirjon, josta aukeaa kokonaisia kulttuurisia, kielellisiä ja yhteiskunnallisia maailmoja.

Käännöstieteen ja tulkkauksen alan kehitykseen ovat osaltaan vaikuttaneet digitalisaatio ja viestintäteknologian kehitys ja niiden eri työkalujen käytön yleistyminen. Myös tilanteiden ja kontekstien kirjo on osaltaan laajentanut käännöstieteen toiminta-alaa käytännössä. Kymmenen vuoden aikainen muutos on selvästi havaittavissa.

– Muiden alojen tutkijat ovat kasvavassa määrin kiinnostuneet siitä, mitä käännöstieteellä on annettavanaan. Lähitieteiden kielentutkimuksen ja kirjallisuustieteen ohella muun muassa sosiologit, organisaatiotutkijat ja kauppatieteilijät ovat etsiytyneet käännöstieteellisen tiedon lähteille. Lisäksi käännöstiede itse on laajentanut omaa tutkimuksen kohdettaan ammattimaisen käännös- ja tulkkaustoiminnan ohella muihin konteksteihin. Fanitekstittäminen, vapaaehtoistulkkaus, monikielisissä työtehtävissä kääntäjäksi päätyminen, erilaisten saavutettavuuspalveluiden tuottaminen ja monet translatorisen toiminnan reunamat antavat uutta tietoa erilaisista toimintatavoista ja viestintätilanteista, kertoo Koskinen.

Vaikka käännöstiede ja tulkkaus muuttuvat väistämättä entisestään tulevan vuosikymmenen aikana, on joitakin merkkejä kehityssuunnasta jo havaittavissa.

– Suomi on aina ollut käännöstieteen pieni suurvalta, ja nytkin se voi varsin hyvin. Aktiivisia tutkijoita eri uravaiheissa on paljon, ja väitöskirjoja valmistuu tasaiseen tahtiin. Seuraavien kymmenen vuoden aikana ennakoin multimodaalisuuden tutkimuksen vahvaa kasvua, ihmisen ja koneen välisen vuorovaikutuksen pohdinnan jatkumista ja kääntäjien ja tulkkien yhteiskunnallisen ja ammatillisen aseman jatkuvaa tutkimuspohjaista arviointia kaiken aikaa muuttuvassa toimintaympäristössä.

Koskinen myös huomauttaa, että suomalaisessa korkeakoulutusjärjestelmässä ei toistaiseksi ole luontevaa reittiä asioimistulkkikoulutuksesta tutkimuksen pariin.

‒ Olisi tärkeää luoda jatkokouluttautumisen väyliä AMK-tutkinnosta yliopistoon ja saada asioimistulkkikentän monipuolinen osaaminen entistä paremmin myös tutkimusnäkökulmia rikastuttamaan.

Asioimistulkkauksen 10-vuotisjuhlaseminaari järjestetään 16.12. Diakin Helsingin-kampuksella. Ilmoittaudu mukaan seminaariin tai seuraa tilaisuutta suoralähetyksenä tästä. 

Teksti: Kaisamari Sundström
Valokuva: © Maarit Laitinen/SKTL