Lähimmäisenrakkaudesta voi tehdä ammatin

Oona Nissinen, 25, valmistui Diakista sairaanhoitaja (AMK), diakoninen hoitotyö -koulutuksesta vuonna 2020. Hänen mielestään sosiaali- ja terveysala tarvitsee kipeästi Diakin arvoja ja eettisen kompetenssin opettamista.

– Kuulin lukioaikana radiomainoksen, jossa todettiin, että lähimmäisenrakkaudesta voi tehdä ammatin. Mainos iski minuun syvästi. Päätin melko pian sen jälkeen hakea Diakiin, kertoo sairaanhoitaja (AMK), diakoninen hoitotyö -koulutuksesta valmistunut Oona Nissinen.

Muista välittäminen on ollut aina Oonalle sydämen asia. Sairaanhoitajan saappaisiin astuminen oli kiehtonut häntä lapsesta asti, joten opiskelualan valinta oli hänelle helppo.

– Diakonisessa hoitotyössä hengellisyys ja henkisyys nähdään yhtenä terveyden osa-alueena. Se on näiden opintojen erityispiirre, eikä vastaavanlaista koulutusta ole tarjolla missään muualla, Oona pohtii.

Hän kokee saaneensa diakonisesta näkökulmasta koulutukseensa ja työhönsä mahtavan lisän. Hengellisyys suojelee työssä myös itseä, kun haastavissa työtehtävissä voi ajatella, että asiat ovat isommissa käsissä.

– Sote-alalla on helppo hankkia sellainen ”minun täytyy pelastaa kaikki” -syndrooma. Minua on auttanut se, että voin ulkoistaa osan murheistani.

”Diakissa tulin nähdyksi omana itsenäni”

Oona Nissisellä on Diakissa opiskelusta lämpimät muistot. Erityisesti opettajien aito välittäminen ja tuki on jäänyt mieleen.

– Diakissa on tosi ihmisläheiset opettajat, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita opiskelijoiden ajatuksista. Tuntui, että Diakissa jokainen on yksilö. Tulin nähdyksi omana itsenäni, Oona kertoo.

Oona kehuu myös omaa ryhmäänsä, josta tuli heti alussa läheinen. Hän muistaa opettajien jopa kyselleen, että tunsivatko ryhmäläiset toisensa ennestään, kun juttu luisti ja nauru raikasi.

Diakin kursseista Oonan mieleen on painunut erityisesti sisätautikirurgian temaattinen kokonaisuus.

– Olen aina tykännyt oppia käytännössä ja sisätautikirurgian kokonaisuudessa oli paljon toiminnallista simulaatiota ja harjoittelua. Silloin tuntui, että ollaan päästy asian ytimeen.

Harjoittelujaksoja hän odotti innolla. Niissä teoria konkretisoitui ja pääsi oikeasti soveltamaan asioita käytännössä.

– Parasta harjoittelussa ovat olleet aidot tunteet – se, että potilaat ovat antaneet palautetta, että olen oikealla alalla. Maailman paras tunne on se, kun on pystynyt antamaan toiselle hyvää.

Kiitollisuuden halauksia asiakkailta

Oona Nissinen on työskennellyt nyt yli vuoden Turun Katariinanseurakunnassa diakonissana. Hän tekee diakoniatyötä nuorten aikuisten kanssa ja työskentelee muun muassa rippikoulutyön parissa.

Nuorten ja opiskelijoiden kanssa työskentely on ollut hänelle mieluista, sillä itsekin nuorena aikuisena Oonan on helppo samastua nuoruuden elämänvaiheisiin ja ajatusmaailmaan.

Jos jokin asia työstä nousee Oonalle tärkeimpänä mieleen, niin se on kohtaaminen. Yhteys muihin antaa voimaa.

– Oli yksi tapaus, jossa haimme kirkon diakoniarahastosta avustusta erään asiakkaan velkoihin, ja saimme työkaverini kanssa kertoa asiakkaalle, että velat on nyt maksettu hänen puolestaan. En koskaan unohda sitä suunnatonta iloa ja kiitollisuutta: asiakas pomppasi ylös, halasi ja suukotteli meitä häkeltyneenä, Oona naurahtaa.

Oonaa kiinnostaisi syventää osaamistaan sosiaalisesti kestävästä kehityksestä. Hän kertoo näkevänsä työssään jatkuvasti eriarvoisuutta, jonka keskeisessä osassa ovat terveyden sosiaaliset määrittäjät. Sairaus ja köyhyys kulkevat usein käsi kädessä.

Nissisen mielestä sosiaali- ja terveysala tarvitsee kipeästi Diakin arvoja.

– Sairaanhoitajan työssä on erityisesti näinä aikoina jokapäiväisiä eettisiä dilemmoja. Diakin arvot ja vahva eettisen kompetenssin opettaminen ovat korvaamattoman tärkeitä. Diakista valmistuneet ovat rautaisia ammattilaisia, jotka ovat samalla sensitiivisiä ja tunnistavat asiakkaan taustan.