Diakonia on osa kirkon perustehtävää, joka yhdistää lähimmäisenrakkauden, sosiaalisen auttamisen ja hengellisen tuen. Digitalisaatio muokkaa diakoniatyötä: palvelujen siirtyminen verkkoon, etäkohtaamisten yleistyminen ja teknologisten ratkaisujen käyttö muuttavat diakonian käytäntöjä. Samalla digitalisaatio ei ole vain tekninen muutos, vaan kytkeytyy myös organisatorisiin ja kulttuurisiin prosesseihin. Tässä artikkelissa tarkastellaan diakonian ja digitalisaation välistä suhdetta kohtaamisen, saavutettavuuden, työntekijöiden näkökulman ja eettisten kysymysten kautta.
Diakonian ytimessä on kokonaisvaltainen kohtaaminen, jossa hengellinen ja inhimillinen ulottuvuus yhdistyvät. Digitaaliset välineet voivat madaltaa avun hakemisen kynnystä ja tavoittaa uusia kohderyhmiä (Jurmu, 2023). Kysymys kuitenkin kuuluu: säilyykö hengellisen ja emotionaalisen läsnäolon merkitys verkossa? Nissen (2024) korostaa, että digitaalisen diakonian arvioinnissa on huomioitava hengelliset ja eettiset näkökulmat, sillä yksityisyys, luottamus ja hengellinen yhteys eivät ole itsestäänselvyyksiä digitaalisissa ympäristöissä. Digitaalinen diakonia voi siis tarjota uusia väyliä läsnäoloon, mutta se edellyttää tietoista suunnittelua ja eettistä harkintaa.
Jos tarkastellaan diakonian periaatteita, ilmenevät ne kirkossa haavoittuvassa elämäntilanteessa olevan ihmisen apuna ja tukena, oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja rauhan edistämisenä, välittävien yhteisöjen rakentamisena sekä luomakunnan varjelemisena. Diakoniatyöntekijän työn tavoitteena on tuoda toivoa ja iloa sekä mahdollistaa ihmisarvo kaikille ihmisille. Miten virtuaaliset tai digitaaliset kohtaamiset voisivat tarjota uusia tapoja olla ihmisten apuna, edistää yhdenvertaisuutta ja rauhaa tai varjella luomakuntaa?
Tarvitaan arviointia siitä, miten diakoninen työ voi säilyttää perustavanlaatuisen myötätunnon ja ihmisarvon eetoksensa keskellä kasvavaa riippuvuutta automatisoiduista järjestelmistä ja digitaalisista rajapinnoista (Tchamba, 2025). On kriittisesti tarkasteltava, miten digitaaliset innovaatiot voivat tukea diakonisia tavoitteita ja samalla lieventää riskejä, kuten algoritmista puolueellisuutta ja digitaalista syrjäytymistä (Yüksel-Arslan ym., 2025).
Digitalisaation jakolinjoja
Digitalisaatio jakaa kansalaisia. Esimerkiksi ikääntyneet, vähävaraiset ja maahanmuuttajataustaiset ihmiset voivat jäädä palveluiden ulkopuolelle, mikä tekee kasvokkaisista palveluista edelleen välttämättömiä (Zitting ym., 2025). Samalla digitaalinen yhteisöllisyys voi kuitenkin vahvistaa osallisuutta ja tarjota uusia vuorovaikutuksen muotoja, vaikka se onkin riippuvainen teknologisista alustoista (Hakkarainen & Pohjanmäki, 2025). Diakoniatyössä tämä korostaa monikanavaisuuden merkitystä: digitaaliset ja kasvokkaiset palvelut voivat täydentää toisiaan ja tarjota matalan kynnyksen mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa.
Digitalisaatio vaikuttaa myös diakoniatyöntekijöiden arkeen. Se voi tehostaa palveluprosesseja ja helpottaa tiedonhallintaa, mutta samalla lisätä kuormitusta ja osaamisvaatimuksia (Kaihlanen ym., 2023). Pandemian aikana otettu digiloikka vauhditti digitaalisten käytäntöjen pysyvää vakiintumista (Hellören, 2021), vaikka osa ratkaisuista oli aluksi väliaikaisia.
Digikuiluja
Pesonen (2023) osoittaa, että digitalisaatio ei koske pelkästään teknisiä välineitä, vaan myös organisaatiokulttuuria, johtamista ja diakonian perustehtävän uudelleentulkintaa. Työntekijöiden osaamisen ja jaksamisen tukeminen on keskeistä, jotta digitaaliset innovaatiot eivät kuormita liikaa, mutta samalla mahdollistavat laadukkaan kohtaamisen. Digitalisaation laajamittainen käyttöönotto herättää kuitenkin monia eettisiä kysymyksiä. Tärkeimpiä ovat yksityisyys, tietosuoja, yhdenvertaisuus ja algoritmien puolueettomuus (Cheong & Liu, 2025; Khoruzhy ym., 2023).
Uskonnolliset organisaatiot kohtaavat kasvavaa painetta digitalisoitua säilyttäen samalla uskonnolliset ja yhteisölliset tavoitteensa (Papakostas, 2025). Tekoälyn integrointi voi tehostaa hallinnollisia prosesseja ja vapauttaa aikaa diakoniseen työhön, mutta samalla se voi tuoda mukanaan riskejä syrjäytymisen lisääntymisestä ja eriarvoisuuden pahenemisesta (Simmerlein, 2024; Oviedo, 2022). Digitaalisen diakonian toteuttamisessa onkin tärkeää varmistaa, että teknologia tukee myötätuntoa, ihmisarvon kunnioittamista ja osallisuutta (Tchamba, 2025; Umbrello, 2023; Rahim ym., 2024).
Työntekijöiden osaamisen ja jaksamisen tukeminen on keskeistä, jotta digitaaliset innovaatiot eivät kuormita liikaa, mutta samalla mahdollistavat laadukkaan kohtaamisen.
Neljäs teollinen vallankumous, tekoäly ja robotiikka muuttavat organisaatiokulttuureja, työn luonnetta (Trenerry ym., 2021; Vodă ym., 2025) ja myös diakonian toimintamalleja. Tarvitaan siis ennakointia, jotta voidaan valmistautua muuttuviin toimintatapoihin (Tandana, 2023). Lisäksi tasa-arvon, monimuotoisuuden ja osallisuuden periaatteiden integroiminen tekoälyn kehittämisen ja käyttöönoton koko elinkaareen diakonisessa työssä on ratkaisevan tärkeää, jotta vältetään olemassa olevien sosiaalisten ennakkoluulojen paheneminen ja varmistetaan, että teknologia todella edistää osallisuutta (Rahimi ym., 2024). Tämä ennakoiva asenne varmistaa, että tekoäly toimii voimaannuttamisen välineenä eikä syrjäytymisen lähteenä, mikä on linjassa diakonisen työn ydintehtävän, haavoittuvien ihmisten tukemisen, kanssa.
Digitaalisen diakonian mahdollisuudet
Tekoälyn ja koneoppimisen nopea kehitys edellyttää ennakoivaa näkökulmaa diakoniseen toimintaan, jossa ei tyydytä pelkästään sopeutumaan digitaaliseen tulevaisuuteen, vaan pyritään aktiivisesti muovaamaan sitä (Lamberti, 2024). Tämä edellyttää aktiivista osallistumista teknologian kehitykseen, jotta se olisi diakonisten arvojen ja tehtävän mukainen, ja sellaisen ympäristön luomista, jossa innovaatio palvelee myötätuntoista palvelua sen sijaan, että se sanelisi sitä .. Lisäksi kokonaisvaltainen eettinen kehys on välttämätön tekoälyn hyötyjen maksimoimiseksi ja riskien lieventämiseksi, monialaisen yhteistyön edistämiseksi (Lainjo, 2024). Diakonian sisällä olisi myös varattava aikaa kehittämiselle kuten tekoälyn lukemiselle mutta myös kouluttautumiselle, jossa huomioidaan eettisyys ja vastuullinen hyödyntäminen.
Tässä muutamia nostoja siitä, missä digitaalisuus voisi olla hyödyksi:
- Saavutettavuus ja osallisuus: digitaaliset kanavat voivat tavoittaa ihmisiä, jotka eivät pääse fyysisesti paikalle.
- Matalan kynnyksen kohtaamiset: chatit, videot ja oppaat tarjoavat tukea ja ohjausta arkeen.
- Monikanavaisuus: digitaaliset ja kasvokkaiset palvelut täydentävät toisiaan.
- Voimaannuttaminen: parhaimmillaan teknologia voi vahvistaa yksilön voimavaroja ja kykyä toimia omassa elämässään.
Digitaalisella diakonialla on potentiaalia rakentaa siltoja ihmisten välille, vaikka fyysinen kohtaaminen ei olisi mahdollista. Se tarjoaa sekä sosiaalisen että emotionaalisen tuen kanavan, joka voi ehkäistä esimerkiksi yksinäisyyden pitkittymistä. Se voi avartaa osallistumisen mahdollisuuksia, vähentää syrjäytymisen riskiä ja vahvistaa ihmisten kokemusta siitä, että he voivat olla mukana ja vaikuttaa omassa elämässään ja yhteisössään.
Digitaalisuus mahdollistaa diakoniatyössä laajemman tavoittavuuden ja osallisuuden, mutta vaatii tietosuojaa, yhdenvertaisuutta ja harkittua vuorovaikutusta. Myös diakoniatyöntekijöiden työhyvinvointi ja ammattieettiset rajat on huomioitava.
Digitaalinen diakonia
Diakonisen työn ja digitaalisuuden välillä on myös yhteneväisyyksiä. Molemmissa mahdollistetaan ihmisten kohtaaminen, mutta digitaalisuus laajentaa eri kohtaamisen mahdollisuuksia. Molemmissa pyritään läsnäoloon ja yksilön tukemiseen. Molemmat tavat tukevat ihmisten kokemusta kuulumisesta ja vaikuttamisesta luomalla matalan kynnyksen kohtaamisia. Digitaalisilla menetelmillä on potentiaalia kannatella diakonian tavoitetta tukea yksinäisiä tai osattomia ihmisiä mahdollistamalla kohtaamisen niille, jotka eivät pääse fyysisesti paikalle.
Diakonia tarjoaa myös tietoa palveluista ja auttaa arjen asioissa. Digitaalisuus mahdollistaa ohjauksen verkossa, esimerkiksi oppaiden, videoiden tai chatin avulla. Molemmat tavat pyrkivät vahvistamaan ihmisen voimavaroja ja kykyä toimia omassa elämässään. Sekä diakoniatyössä että digitaalisuudessa molemmissa tarvitaan eettistä harkintaa ja vastuullista toimintaa. Parhaimmillaan digitaalisuus ei muuta diakonisen työn ydintä, vaan tarjoaa uusia väyliä sen toteuttamiseen – tavoittavuus, matalan kynnyksen osallistuminen ja jatkuva läsnäolo ovat vahvasti yhteisiä piirteitä.
Digitaalinen diakonia tarjoaa uusia tapoja toteuttaa diakonista työtä, mutta tuo mukanaan myös haasteita. Se voi lisätä saavutettavuutta, osallistumista ja matalan kynnyksen kohtaamisia, mutta vaatii eettistä harkintaa, työntekijöiden osaamista ja jatkuvaa pohdintaa hengellisistä ja sosiaalisista ulottuvuuksista. Digitalisaatio ei korvaa perinteistä diakoniatyötä, vaan täydentää sitä, vahvistaen osallisuutta, myötätuntoa ja yksilön mahdollisuuksia vaikuttaa omassa elämässään. Hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi on hyvä huomioida digitaalisuus jo opiskeluvaiheessa, ennakoiden työyhteisöissä ja asiakastyön konteksteissa.
Diakoniatyö ja digitaalisuus voivat rakentavat merkityksiä järjestelmällisesti, kerroksellisesti ja yhteisöllisesti, hyödyntävät työkaluja ja menetelmiä syvemmän ymmärryksen saavuttamiseksi, sekä tekevät tiedosta ja tulkinnoista jäljitettävää ja jaettavaa.
Lähteet
Cheong, P. H., & Liu, L. (2025). Faithful Innovation: Negotiating Institutional Logics for AI Value Alignment Among Christian Churches in America. Religions, 16(3), 302. https://doi.org/10.3390/rel16030302
Hakkarainen, L,. & Pohjanmäki, T. (2025). Digitaalinen yhteisöllisyys – uhka vai mahdollisuus? Dialogi. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041125742
Hellöre, L. (2021). When diaconia became an exhausted millionaire: Experiences from the coronavirus pandemic in Finland. Diaconia 12(2), 117–132. https://doi.org/10.13109/diac.2021.12.2.117
Jurmu, M. (2023). Dialoki – Digitaalinen yhteydenottopalvelu: digitaalisuus ja dialogi diakoniatyössä [Opinnäytetyö, Diakonia-ammattikorkeakoulu]. https://www.theseus.fi/handle/10024/810800
Kaihlanen, AM., Laukka, E., Nadav, J., et al. (2023). The effects of digitalisation on health and social care work: a qualitative descriptive study of the perceptions of professionals and managers. BMC Health Serv Res 23, 714 (2023). https://doi.org/10.1186/s12913-023-09730-y
Khoruzhy, L. I., Khoruzhy, V., Kubrushko, P., Karataeva, O. G., & Bitkova, L. A. (2023). Comparative analysis of human capital management strategies in the context of digitalization of the national economy. Frontiers in Sociology, 8. https://doi.org/10.3389/fsoc.2023.1114301
Lainjo, B. (2024). The Role of Artificial Intelligence in Achieving the United Nations Sustainable Development Goals. Journal of Sustainable Development, 17(5), 30. https://doi.org/10.5539/jsd.v17n5p30
Lamberti, W. F. (2024). Artificial Intelligence Policy Framework for Institutions. arXiv (Cornell University). https://doi.org/10.48550/arxiv.2412.02834
Nissen, J. (2024). Partnership spirituality as the mutuality of giving and receiving: Reflections on pastoral care and diaconia. Diaconia 14 (1), 7–27. https://doi.org/10.13109/diac.2023.14.1.7
Oviedo, L. (2022). Artificial Intelligence And Theology: Looking For A Positive—But Not Uncritical—Reception. Zygon®, 57(4), 938. https://doi.org/10.1111/zygo.12832
Papakostas, C. (2025). Artificial Intelligence in Religious Education: Ethical, Pedagogical, and Theological Perspectives. Religions, 16(5), 563. https://doi.org/10.3390/rel16050563
Pesonen, L. (2023). Process and implications of digital transformation in traditional cultural non-profit organizations: The comparative assessment of diaconia in Finland and Sweden [Pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen yliopisto]. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/31144
Rahim, M. J., Ibn Rahim, M. I., Afroz, A., & Akinola, O. (2024). Cybersecurity Threats in Healthcare IT: Challenges, Risks, and Mitigation Strategies. Journal of Artificial Intelligence General Science (JAIGS) ISSN:3006-4023, 6(1), 438–462. https://doi.org/10.60087/jaigs.v6i1.268
Simmerlein, J. (2024). Sacred Meets Synthetic: A Multi-Method Study on the First AI Church Service. Review of Religious Research. https://doi.org/10.1177/0034673×241282962
Tandana, E. A. (2023). Christian Ethics toward Artificial Intelligence and Its Impacts on Humanity. Evangelikal Jurnal Teologi Injili Dan Pembinaan Warga Jemaat, 7(2), 89. https://doi.org/10.46445/ejti.v7i2.595
Tchamba, A. (2025). Ethical Challenges of Integrating Digital Technology into Church Leadership and Discipleship. International Journal of Research and Innovation in Social Science, 4209. https://doi.org/10.47772/ijriss.2025.90400300
Trenerry, B., Chng, S., Wang, Y., Suhaila, Z. S., Lim, S. S., Lu, H., & Oh, P. H. (2021). Preparing Workplaces for Digital Transformation: An Integrative Review and Framework of Multi-Level Factors [Review of Preparing Workplaces for Digital Transformation: An Integrative Review and Framework of Multi-Level Factors]. Frontiers in Psychology, 12. Frontiers Media. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2021.620766
Umbrello, S. (2023). The Intersection of Bernard Lonergan’s Critical Realism, the Common Good, and Artificial Intelligence in Modern Religious Practices. Religions, 14(12), 1536. https://doi.org/10.3390/rel14121536
Vodă, A.-M., Ciobotea, M., Badea, D., Roman, M., & Stan, M. (2025). The Interactions Between Digitalization, Innovation and Employment in European Companies: Insights from a Latent Class Analysis. Economies, 13(4), 104. https://doi.org/10.3390/economies13040104
Yüksel-Arslan, P., Plant, C., & Kayali, F. (2025). Empowering marginalized communities through the digital transformation course. Frontiers in Education, 10. https://doi.org/10.3389/feduc.2025.1534104
Zitting, J., Henttu, V., & Nummela, N. (2025). Kasvokkaista palvelua tarvitaan yhä digikuilujen takia. Dialogi. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501092017
Pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090494513
