Opiskelijavaihdossa ja harjoittelussa VIDissä

YLEISKUVAUS KOHTEESTA


Suoritin vaihtoni Oslossa, Norjan pääkaupungissa. Opiskelin siellä VID vitenskapelige høgskole:ssa, joka oli mielestäni hyvin samankaltainen koulu kuin, mitä Diak on Helsingissä. VID on verrattain pieni koulu, jossa opiskelee ympäri Norjan 5200 opiskelijaa ja se on erikoistunut sosiaali- ja terveysalaan. Lisäksi siellä voi opiskella myös kirkollisia opintoja. Opiskelun lisäksi suoritin vaihtoni aikana opintojeni kolmannen ja viimeisen työharjoitteluni Oslon naapurikunnan Bærumin pakolaistoimistossa.

Vaihtoni aikana asuin koulun vieressä olevissa asunnoissa, jotka omisti Norjan Diakonissalaitos. Huone maksoi noin 400 kruunua, mikä oli mielestäni Norjan hintasolla oikein käypä hinta. Talossa, jokaisella oli oma kalustettu huone, jossa oli myös lavuaari. Keittiö ja vessat sekä suihkut jaettiin 11 muun asukkaan kanssa. Asumisjärjestely oli mielestäni hyvä, sillä sijainti koulun vieressä oli loistava ja muutenkin tämä sijainti Oslossa oli mielestäni oikein hyvä. Alue oli myös todella kaunista. Oli myös mukavaa, kun talossa asui muita vaihto-opiskelijoita, joten heihin pääsi tutustumaan.

Oslo itsessään oli mielestäni todella kaunis ja ihana paikka. Vaikka luonto vastasikin todella paljon Suomea, toi Vuorten läheisyys siihen aivan erilaista tuntua ja kaupungissa oli monia kauniita paikkoja. Olin myös ajatellut aina Oslon olevan enemmänkin hieno talvikaupunki, mutta päädyinkin rakastumaan siihen erityisesti vielä keväällä ja kesällä. Meren rantaa on osattu Oslossa käyttää hyväksi todella hyvin ja se heräsi ihanasti eloon kesän saavuttua. En harmikseni päässyt vierailemaan Bærumia kauempana muualla Norjassa, mutta hienoja kohteita varmasti löytyisi ympäri Norjaa. Muiden kokemuksesta tiedän kuitenkin, että junat liikkuvat hyvin ja lentääkin voi halvalla, joten maan sisällä matkailu onnistuisi kyllä helposti.

Kulttuuri Norjassa oli mielestäni todella samanlainen kuin Suomessa, joten siihen oli helppo päästä sisään ja tuntea itsensä mukaan kuuluvaksi. En missään vaiheessa, luultavasti tästä johtuen, kokenut oikein minkäänlaista kulttuurishokkia, josta aina varoitellaan, vaikka tämä oli ensimmäinen kertani, kun asuin ulkomailla. Myös siitä huolimatta, että norjalaiset kaipaavat saman lailla omaa tilaa kuin suomalaisetkin, olivat ihmiset koulussani ja harjoittelupaikallani todella ystävällisiä ja vastaanottavaisia.

OPINNOT/HARJOITTELU


Suoritin vaihtoni aikana kaksi eri kurssia: International Social Work, joka oli 10 opintopistettä sekä Introduction to the Norwegian Welfare State, joka oli 5 opintopistettä. Jälimmäinen näistä oli pakollista suorittaa, jos halusi tehdä työharjoittelun Norjassa.

International Social Work oli mielestäni todella hyvä kurssi. Olin ajatellut, että siellä saattaisi olla samoja teemoja, joita olin jo Suomessa opiskellut, sillä olin vaihtoni aikaan jo kolmannen vuoden opiskelija ja suorittanut suuntaavat opintoni moninaisuudesta ja monikulttuurisuudesta. Kurssin sisältö oli kuitenkin minulle lähes aivan kokonaan uutta asiaa. Opin paljon uutta ja sisällöt olivat todella mielenkiintoisia.

Introduction to the Norwegian Welfare State –kurssi sen sijaan ei opettanut minulle niin hirveästi uutta, sillä Norjan sosiaaliturvajärjestelmä muistuttaa todella paljon Suomen järjestelmää. Oli kuitenkin kiva oppia eroista sekä vielä mielenkiintoisempaa kuulla järjestelmistä, joita muiden vaihto-opiskelijoiden maissa on. Opetustyyli oli nimittäin todella interaktiivinen ja näin sai kuulla paljon muiden kokemuksia. Ymmärrän myös miksi kurssi on tärkeä harjoittelua suorittavalle.

Työharjoittelupaikkanani toimi Flyktningkontoret Bærum kommune, eli Bærumin kunnan pakolaistoimisto. En valinnut itse harjoittelupaikkaani vaan se osoitettiin minulle koulun puolesta. Kuulin myös mihin paikkaan tulen menemään vasta, kun jo olin Norjassa. Koulun puolesta järjestettiin muutamia ohjaustapaamisia harjoitteluun liittyen, joihin osallistuimme yhdessä muiden harjoittelua suorittavien vaihto-opiskelijoiden kanssa. Tämä oli mielestäni kiva käytäntö ja oli mukavaa pohtia asioita yhdessä muiden ja ohjaajan kanssa läpi kevään.

Norjassa turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kotoutuminen toimii hyvin eri tavalla kuin Suomessa. Jokaisen tulee käydä kahden vuoden pituinen kurssi, jossa opiskellaan muun muassa norjaa ja kulttuuritaitoja sekä tehdään työharjoitteluita. Pakolaistoimiston tehtävänä oli siis monipuolisesti ja moniammatillisesti järjestää erilaiset kotoutumiseen ja kotoutumiskurssiin liittyvät asiat sekä antaa neuvontaa ja ohjausta. Olin siis harjoittelussani mukana monenlaisissa eri ohjaustilanteissa sekä yhteistyöpalavereissa.

Kyseinen paikka tuskin kuitenkaan enää ottaa englanninkielisiä harjoittelijoita, sillä he kokivat, etteivät pysty tarjoamaan tarpeeksi harjoitusta englannin kielellä. Paljon asioita tapahtui vain Norjaksi ja minä pärjäsin, koska opin ymmärtämään norjaa suhteellisen hyvin. Minunkin harjoitteluni jäi hyvin tarkkailijan rooliin ja he eivät mielestään pystyneet tarjoamaan vastinetta harjoittelulle ja sen tavoitteille. Opin kuitenkin tästä huolimatta itse paljon ja harjoittelu oli hyvin mielenkiintoinen, mutta ymmärrän heidän näkökulmansa ja itsekkin koen, että norjaa täysin osaamaton ei harjoittelusta olisi paljon saanut irti.

Tämän vuoksi en harjoitteluani turhaan tässä kuvaa sen tarkemmin, sillä se ei hyödyttäisi tulevia vaihto-opiskelijoita, joille haluan tätä ensisijaisesti kirjoittaa. Muut harjoittelua suorittavat vaihto-opiskelijat tekivät harjoittelunsa romanikerjäläisiä tukevassa keskuksessa. Tämä voisi hyvinkin olla odotettavissa harjoittelupaikaksi, jos VID:in kautta harjoitteluun menee. Tästäkin harjoittelusta kuulin kuitenkin paljon hyvää heiltä, jotka siellä olivat.

VAPAA-AIKA


Vapaa ajan suhteen Norjassa minun täytyi olla aika omatoiminen ja päädyin viettämään harmittavan ison osan ajastani yksin. Koulussani oli vain kolme muuta vaihto-opiskelijaa minun lisäkseni, mikä vaikeutti ystävien löytämistä. Toisella kursseistani opiskeli myös norjalaisia, mutta heihinkin oli vaikeaa tutustua sen syvällisemmin, sillä tunnit olivat yleensä vain puolikkaita päiviä. Ensimmäisellä viikolla teimme muiden vaihto-opiskelijoiden ja tutoreidemme kanssa jotain lähes joka päivä, mutta tämän jälkeen ei tutoreistakaan kuulunut oikein mitään. Koulun opiskelijakunta järjesti vain hyvin vähän tapahtumia, joten niidenkään kautta ei päässyt ihmisiin tutustumaan.

Kävin muutamissa ESN:n eli Erasmus Student Networkin järjestämissä tapahtumissa. Ne olivat oikein kivoja ja ihmiset siellä mukavia ja vastaanottavaisia, joten niihin osallistumista voin kyllä suositella. VID ei kuitenkaan ollut yhteistyössä ESN:nkään kanssa joten jouduin nämäkin tapahtumat itse etsimään ESN Oslon facebookista ja nettisivuilta.

Yleisesti ottaen Oslo tarjoaa monenlaista tekemistä. Kultturia löytyy laidasta laitaan ja ulkoilumahdollisuudet ovat loistavat. Kävinkin muun muassa hiihtämässä ja keväällä kävelyllä näköalapaikoilla, mistä nautin kovasti. Kiertelin myös muutamia museoita ja muita nähtävyyksiä, jotka olivat vaikuttavia. Tekemistä siis Oslosta löytyy, mutta seuraa voi olla hankalampi löytää, jos ei satu todella klikkaamaan niiden muutamien ihmisten kanssa, joita tapaa.

KÄYTÄNNÖN JÄRJESTELYT


Käytännön järjestelyt suijuivat kaikin puolin todella hyvin. Sain huoneen koulun viereisistä asunnoista helposti ja kaikki viestintä siihen liittyen sujui oikein hyvin. Diakonhjemmetiltä eli asuntojen omistajalta sai hyvät ohjeet kaikkeen ja he olivat joustavia esimerkiksi saapumisajan suhteen. Myös viestintä koulun puolelta sujui koko ajan hyvin ja heidän vaihtokoordinaattorinsa oli oikein ystävällinen. Myös harjoittelustani oltiin perillä ja se oli järjestetty minulle valmiiksi. Tutorini myös tuli minua vastaan Oslon päärautatieasemalle, mikä oli oikein kiva bonus ja helpotti maahan saapumista.

VINKKEJÄ MUILLE OPISKELIJOILLE


Suosittelisin itse vaihtoa Oslossa jollekin, jolle vapaa-ajan riennot eivät ole niin tärkeitä ja yksinolo ei haittaa. Toki minulla saattoi olla vain huono tuuri, mutta ymmärtääkseni vaihto-opiskelijoiden määrä VID:issä on joka vuosi vähäinen, joten huonontaahan se mahdollisuuksia löytää ystäviä verrattuna joihinkin muihin vaihtokohteisiin. Oslo voisi sopia hyvin myös sellaisille, jotka lähtevät vaihtoon yhdessä, jolloin samaa ongelmaa ei olisi. Se sopii kuitenkin ihmiselle, joka arvostaa vaihdossaan laadukkaita opintoja ja kenties nauttii luonnosta.

MUUTA HYÖDYLLISTÄ

Norja on Suomea kalliimpi maa, mikä on hyvä ottaa huomioon. Ruokakaupoissa hinnat eivät kuitenkaan lopulta eronneet läheskään niin paljon kuin olin olettanut. Mutta sen sijaan hintaero näkyi isosti esimerkiksi ravintoloissa ja baareissa. Eli eritysesti, jos aikaa aikoo Oslossa viettää paljon ulkona, kannattaa koviin hintoihin varautua.