Työharjoittelussa Patanin sairaalassa keväällä 2020 (sairaanhoitaja)

SH -harjoittelussa ja poikkeustilanteessa Kathmandussa

Harjoittelumme kohteena oli Patanin sairaala (PAHS) sekä etsimme itse kontakteja ja järjestöjä, jotka vaikuttivat meistä mielenkiintoisilta. Sairaala otti meidät hyvin vastaan ja ennen lähtöämme lähetimme listauksen niistä osastoista, joista olimme kiinnostuneita. Ohjaajamme oli aikatauluttanut meille kaikki osastot, joita pyysimme ja organisoinut vastuuhenkilöistä lähtien kaiken valmiiksi. Meidät olisi päästetty jopa synnytysosastolle, mihin Suomessa pääsee ainoastaan kätilöharjoittelijat. Työpäiviä on neljä päivää viikossa ja yksi päivä on koulupäivä. Viikonloput ovat periaatteessa vapaita mutta jouduimme tästä erikseen neuvottelemaan. Nepalissa työviikko alkaa sunnuntaina ja päättyy lauantaina. Alun perin meidän tuli olla Kathmandussa 89 vuorokautta mutta maailmalla vellovan poikkeustilan vuoksi matkamme tyssäsi viidennen viikon kohdalla.

Lähdimme suorittamaan sairaanhoitajille kuuluvia harjoitteluita. Nämä kokonaisuudet olivat; Lasten, nuorten ja perheiden hoitotyön kliininen harjoittelu sekä Erityistuen tarpeessa olevien terveyden edistämisen harjoittelu. Ehdimme työskennellä teho-osastolla ja ensiavussa. Nämä kyseiset paikat oli hyvä nähdä mutta tuntui oppimisympäristönä turvattomilta. Aseptiikka, hoitokäytännöt, numerot, hygienia, kliiniset hoitotarvikkeet ja jopa vuosiluku on eri mihin olemme tottuneet. Koimme, että tuttuus puuttui, jolloin se luo lisää turvattomuuden tunnetta. Tilanne on aluksi erittäin haastava.

Katmandu ja Lalitpur

Kathmandu on vuorien ympäröimä laaksoalue Nepalissa, sekä Nepalin pääkaupunki. Tämän UNESCOn maailmanperintökohteen alueella asuu 2,5 milj. ihmistä, joka näyttäytyy aluksi Suomalaiselle ihmispaljoutena sekä ruuhkaisena kaaoksena.

Asuimme Lalitpurissa (ent./perinteinen nimi Patan) on sisällytetty myös maailmanperintöluetteloon. Itse Lalitpurissa on 221 000 asukasta n. 15km2 alueella ja se on Nepalin kolmanneksi suurin kaupunki.

Kathmandussa sijaitseva Thamel on turistien suosiossa, muutoin turistit yleisesti suuntaavat vuorille, joista 8/10 korkeimmasta maailmassa sijaitseekin juuri Nepalissa. 2/3 Nepalista on vuoristoa.

Yhdeksi suosikkipaikaksi nousi Patan Durbar Squarilla sijaitseva ravintola, jonka ylimmistä kerroksista avautui kirkkaalla säällä näkymä Himalajan vuorille ja uskomattoman upea auringonlasku. Valitettavasti kaikki stupat kuten maailman suurin stupa, Boundha Stupa, jäivät meiltä näkemättä.

Pian tilanteemme vaihtui poikkeusolosuhteisiin ja kaikki aikamme meni tilanteen kehittymisen seuraamiseen, kriisin hallintaan ja pahimpaan varautumiseen. Olimme jättäneet nähtävyydet varaamaamme loma-ajankohtaan, joten niistä meillä ei ole kokemusta. Nähtävää ja tekemistä olisi kyllä ollut paljon ja olisimme ehdottomasti halunneet nähdä vähintään Pokharan ja Nagargotin sekä myös Chitwanin kansallispuiston.

Kathmandussa koimme varsinkin aluksi ongelmia ilmanlaadun kanssa. Ilman hengityssuojia oli täysin turha lähteä ulos liikenteen sekaan. Ulkona keskusta-alueilta sekä vuorilla ilmanlaatu olisi ollut huomattavasti parempi. Toki ilmanpaine vaikutti meihin niin, että huomasimme hengästyvämme huomattavasti helpommin. Ilmanlaatu vaihteli erittäin paljon, jopa niin, että joinain päivinä vuoret erottuivat selvästi, kun taas toisina pilvet roikkuivat niin alhaalla, että ei meinannut sekaan mahtua. Ilmankosteus vaihteli ja varsinkin aamuisin kosteusprosentti oli usein yli 90. Tämä teki viileästä ilmasta vielä huomattavasti viileämpää, mihin olemme tottuneet.

Hygienia ja terveys

Aluksi vapaa-aikamme meni asioiden selvittämiseen ja perustoimiin. Hanavettä ei saa käyttää edes hampaiden pesuun. Pullotimme vettä, jonne tiputimme puhdistustabletteja. Tätä vettä emme kuitenkaan voineet käyttää edes kahvin keittoon, sillä tuntui kuin olisi ottanut huikat uima-altaasta. Kahvinkeitintä ei ollut saatavilla missään, missä majoituimme. Kadulta ostettuna kahvi kuitenkin oli ok. Esim. PAHSn vieressä olevassa kahvilassa kahvi oli erittäin hyvää. Pääsääntöisesti keitimme kahvit ja teet pressopannuun hyödyntäen uppokuumenninta. Ostimme paikan päältä samanlaisen mutta isomman siltä varalta, että lämmin vesi loppuu kesken suihkun. Ämpäri nousi arvoon arvaamattomaan matkamme aikana, siinä voi pestä pyykkiä, siihen voi lämmittää vettä sekä se toimii hätätapauksessa myös vessana ja vessan vetäjänä.

Koulu ohjaa suurimman osan käytännönjärjestelyistä ja saimmekin paljon informaatiota ennen vaihtoa käytävällä PRO -kurssilla. Joitain ihmetyksen aiheita kuitenkin ilmeni. Esimerkiksi rokotukset hankitaan omalta terveyskeskuksen matkailuterveydenhoitajalta.

Rokotukset vaihtelevat vuodenajoittain ja alueittain. Matkasuunnitelma on hyvä olla jollain tasolla selvillä ennen kuin asiasta soittaa. Kouluterveydenhoitaja voi toki pistää tarvittavat rokotteet veloituksetta mutta itse rokotteet tai lääkkeet hankitaan omakustanteisesti. Säännöllisesti käytettävistä lääkkeistä tulee olla apteekista pyydetty englanninkielinen resepti, jotta lääkkeet voi viedä ulos maasta. Joitain poikkeuksia on huumausaineiden kohdalla ja ne ovat maakohtaisia.

Paikallisista apteekeista, eritoten sairaaloiden lähellä olevista, saa hyvin mm. parasetamolia ja ibuprofeiinia. Tämän lisäksi antihistamiinista oli meille apua ilmansaasteongelman kanssa. Sitä kannattaa hankkia Suomesta valmiiksi tai ostaa paikallisesta apteekista kauppanimellä Allegra. Tämän suosituksen saimme paikallisilta, jotka kertoivat itsekin kyseistä tuotetta käyttävänsä.

Kuulimme paikallisilta, että Denquekuume on kasvanut hälyttävälle tasolle, joten hyttysiltä suojautumiseen tulee suhtautua vakavasti. Denque kausi myöskin alkaa tätä nykyä huomattavasti aikaisemmin kuin ennen, jopa huhtikuussa.

Matkustus ja maahantulo

Lentoyhtiötä valitessa, kannattaa olla tarkkana lisämaksuista. Painokiloissa saattaa olla huomattavia eroja, varsinkin jos vaihtaa lentoyhtiötä välilaskulla. Vertailimme paljon lentoyhtiöitä ja viimeisiksi vaihtoehdoiksi valikoituivat Turkish Airlines sekä Qatar. Qatar vei voiton 30kg matkalaukulla sekä ruokatarjoiluilla. Hintaeroa sillä hetkellä näillä kahdella yhtiöllä oli 8€. Nämä kaksi yhtiötä olivat ainoat, jotka tarjosivat yhden pysähdyksen taktiikan.

Helsingistä saatuun boarding passiin liimattiin laukkutarra, joka TULEE SÄILYTTÄÄ. Yllätyimme siitä, että välin Helsinki – Doha lipussa oli tarra (eikä Doha – Kathmandu), joka tarkistettiin Kathmandun lentokentällä. Tällä varmistettiin, että laukku on juuri sinun. Emme tiedä onko tämä perusprotokolla? Onneksi oli liput vielä tallessa. Viisumiin tarvitaan myös lennonnumero, joka löytyy helposti lentolipusta.

Dohan kenttä on selkeä. Meidän lentomme lähti terminaalista, jonne meni sisäinen siirtymä juna. Junamatkaan meni kokonaisuudessaan ehkä 5min. A-C kenttä oli melko ruuhkainen. Jos olisimme tienneet lähtevämme D-E asemilta, olisimme siirtyneet sinne jo aikaisemmin. Palvelut ovat lähes samat, mutta väkeä oli huomattavasti vähemmän.

Viisumin hankinnan voi huoletta jättää Kathmandun lentokentälle. Kentän saapumisaula on todella pieni. Oikealla puolella on automaatit, joilla täytetään viisumihakemus. Valokuvaa ei tarvitse. Automaatti tulostaa lapun, joka maksetaan hallin vasemmalla reunalla sijaitsevaan pisteeseen. Maksu tulee suorittaa mieluiten dollareilla ja käteisenä. Myös muut valuutat periaatteessa käy ja kortit saatetaan hyväksyä erittäin pitkin hampain.

Käytännön asiat

Ennen taksiin astumista, varmista että majoituspaikan puhelinnumero on muistissa. Osoitteita on huonosti saatavilla ja yleensä suunnistetaan jonkin tietyn lähellä olevan maamerkin mukaan. Kuljettajat eivät käytä karttasovelluksia ja kaupunginosia on niin paljon, että kuljettajien tietämys usein koostuu hyvin suppean alueen osaamisesta. Valmiiksi ladatusta kartasta ei myöskään ole haittaa. Suosittelemme, että jos Suomessa kannattaa ladata Patao -niminen sovellus, joka toimii hieman samalla tavalla kuin Über. Sovellus antaa hinta-arvion sekä reitin. Toki joutuu neuvottelemaan hinnan uudestaan kuljettajan kanssa mutta ainakin sovellus antaa oikean reitin sekä osviittaa hinnasta.

Paikallisen puhelinliittymän hankinta kannattaa. Tätä varten tulee olla mukana passikuva ja passi. Mikäli passikuvaa ei ole, on paikan päällä valokuvaamoita mutta ainakin itse koimme niiden löytämisen hieman haasteelliseksi. Liittymä tulee hankkia Ncell -operaattorilta ja suosittelemmekin tutustumaan asiaan jo Suomessa. Liittymät ovat Prepaid liittymiä. Useimmat liittymämyyjät pyytävät valokuvan lisäksi sormenjäljen mutta varsinaisesti Ncell ei tätä vaadi. Myyntipaikat saattavat tuntua hieman erikoisilta, sillä kyseessä on kioskit, jotka myyvät sekalaista tavaraa päivän lehdistä inkivääreihin. Kaikki eivät myy SIM -kortteja mutta mikäli kyljessä on Ncell -tarra, sieltä saa todennäköisesti ainakin latauskortin.

Ruokakauppoja on paljon eri tasoisia. Suurimpia niistä ovat esimerkiksi Bhatbhatenit jotka toimittavat supermarkettien virkaa. Näistä löytyy paljon länsimaalaisia tuotteita kuten Arlan juustoa, Snickers patukoita, Nivean ja Rexonan tuotteita sekä Figaron pikkukurkkuja Suomalaisella tuoteselosteella. Hiuslakka, suola ja tampoonit kannattaa tuoda Suomesta, sillä niitä on Nepalista ERITTÄIN vaikeaa löytää. Suolasta ei voi mennä takuuseen onko se natriumglutamaattia vai suolaa. Edes merisuolaa ei ole saatavilla, jota olisimme kaivanneet nenäkannun käytössä. Maun tunnistaa kyllä. Vihannes- ja hedelmäosastojen tarjonta ovat hyvin vaihtelevaa, joten suuntasimme Thameliin Farmers Marketiin.

Farmers Market on ulkomaalaisille Nepalissa asuville suunnattu tori, jossa myydään pien- ja paikallistoimittajien tuotteita. Suosittelemme lämpimästi hunajan ostoa kyseisestä paikasta, sillä muualla myytävä hunaja oli meidän näkökantiltamme liian erikoista. Torilla on hyvä juustovalikoima ja ostettavia tuotteita pääsi ensiksi maistamaan. Paikallisella tasolla tori on hintava, mutta toisaalta tiedät mitä saat.

Suosittelemme liittymään erinäisiin Facebook ryhmiin, sillä Suurlähetystön tiedottamista voi seurata sieltä parhaiten. Muita hyödyllisiä ryhmiä olivat esimerkiksi KATHMANDU EXPATS sekä Farmers Market at Le Sherpa. VPN yhteys saattaa olla joissain tilanteissa hyödyksi.

Pimeällä liikkumiseen kannattaa suhtautua erittäin varauksella ja pimeä tuli nyt keväällä jo klo 18 aikoihin. Katuvalaistusta tai vastaavaa ei juuri ole, joten HEIJASTIN on kevyt ja halpa sekä pieni ottaa mukaan, kuitenkin antaen suuren suojan. Tiet ovat niin huonokuntoisia, että itsensä saattaa satuttaa erittäin helposti. Otsalamppu ja tukevat kengät ovat lähes minimi vaatimus tässä. Pimeällä kulkukoirat aktivoituvat ja puolustavat välillä aggressiivisesti ympäristöään. Liikenteeseen täytyy tottua ja kun siihen tottuu, alkaa matkat sujua. Humalaisia tai kerjäläisiä ei katukuvassamme näkynyt. Kadulla kulkeminen tuntui turvalliselta ja ihmiset olivat aina valmiita auttamaan meitä. Matkoihin kannattaa aluksi varata reilusti aikaa, vaikka matkaa olisikin vain pari kilometriä.

Paikallisliikenteeseen pääsee mukaan rohkeasti kysymällä. Aikatauluja ei ole. Seisomalla tien reunassa voi mikrobussi hidastaa kohdallasi kysyäkseen oletko matkalla samaan suuntaan. Mikrobussin usein tunnistaa siitä, että se on vanhahko Hiace, jonka auki olevalla sivuovella seisoo henkilö rahastamassa ja kertomassa mihin bussi on matkalla. Kyyti maksaa n. 10-30RPN, joka maksetaan yleensä bussista poistuessa. Hinta määräytyy matkan mukaan. Isot vihreät bussit pysähtyvät määrätyillä pysäkeillä, joita on hankala tunnistaa. Google Maps osoittaa ainakin osan niistä. Muutoin systeemi on sama.

SELVIYTYMINEN  6/5
SAIRAALAN VASTAANOTTO  5/5
KULTTUURI SHOKKI  4/5
TURVALLISUUS  3/5
OPPIMINEN  5/5
VERKOSTOITUMINEN  5/5
KOKEMUS   ”PRICELESS”