”Sain perspektiiviä, miten meillä on täällä Suomessa asiat hyvin. En vaihtaisi kokemusta mistään hinnasta.”

Suoritin työharjoittelun Swazimaassa, Raleigh Fitkin Memorian hospitalissa, jossa pääsin kiertämään monenlaisilla osastoilla. Vaikka kaiken uuden kokeminen tuntuikin raskaalta, kokemus oli hyvä ja opettavainen.

Yleiskuva kohteesta

Swazimaa (nykyinen Eswatini) on pieni sisämaavaltio Etelä-Afrikan ja Mosambikin välissä. Swazimaa on absoluuttinen monarkia ja maata hallitsee itsevaltainen kuningas Mswati II. Maassa on n. miljoona asukasta. Maassa on virallisina kielinä englanti ja swati. Kaupungissa ihmiset puhuvat sujuvaa englantia, mutta pienemmillä paikkakunnilla ja maaseudulla englannin taitoa ei välttämättä ole. Maassa on maailman korkein HIV-esiintyvyys, joka neljännellä eswatilaisella on laskettu olevan HIV –tartunta.

Harjoittelu

Tein lasten, nuorten ja perheiden hoitotyön kliinisen harjoittelun sekä erityistuen tarpeessa olevien terveyden edistämisen harjoittelun vaihtokohteessa. Yhteensä harjoittelut kestivät 14vk. Aloitimme lasten, nuorten ja perheiden hoitotyön kliinisen harjoittelulla Raleigh Fitkin Memorial (RFM) Hospitalissa, joka on Manzinin alueen suurin sairaala. Sairaalassa oli monta osastoa, joista pääsimme kiertämään useammassa. Ensimmäisenä päivänä sairaalan opiskelijavastaava esitteli sairaalan eri osastot. Pääsimme päivystykseen, lasten osastolle, synnytysosastolla, synnytyksen jälkeiselle osastolle, dialyysi- sekä kirurgiselle osastolle.

Suurimman osan harjoittelusta olin päivystys- ja synnytysosastolla. Päivystyksessä pääsi hoitamaan potilaita vauvasta vaariin. Synnytysosastolla avustimme synnytyksissä ja saimme osallistua vauvan saattamiseen ulos äidistä. Sairaalassa ei ollut nimettyjä ohjaajia, vaan piti omatoimisesti hakeutua hoitotilanteisiin ja tuoda halua osallistua toimenpiteisiin. Heti ensimmäisenä päivänä oli huomattavissa, että suurin osa sairaalasta oli länsimaalasten tasoon nähden vanhanaikaista ja hoitovälineet puutteellisia. Myös aseptiikka oli todella puutteellista, esimerkiksi steriilejä varusteita uusiokäytetään (ja niitä pidetään edelleen steriileinä) ja haavaa ei puhdisteta ennen tikkausta. Meiltä odotettiin paljon omatoimisuutta, myös lääkkeenannossa. Lääkärin lupaa vaikkapa suonensisäiseen lääkitykseen ei tarvittu, siitä jopa pahastuttiin, koska se on lääkärin ajan tuhlaamista.

Olin kuullut aiemmin, että Afrikassa saa tehdä niin paljon, kun uskaltaa ja tämä on toden totta. Pidin kuitenkin kiinni siitä, että kysyn aina ennen kuin teen mitään toimenpidettä tms. niin kuin Suomessakin harjoitteluissa. Välillä kammotti, kun käskettiin mennä tekemään i.v –lääkityksiä täysin omatoimisesti ja antamaan se potilaalle ilman minkäänlaista valvontaa. Kukaan siis ei varmistanut, otinko oikean lääkkeen, oikean annoksen ja annoinko sen oikealle potilaalle.

Pääsin kuitenkin tekemään myös valvotusti toimenpiteitä, joita en Suomessa välttämättä pääsisi kokeilemaan. Sain esimerkiksi lääkärin ohjaamana tikata päässä olevan haavan ja vaihtamaan muutamaan otteeseen cystofix –katetria. Päivystysosastolla oli paljon lapsipotilaita, joita pääsin kanyloimaan. Olimme ostaneet torilta pieniä pehmoleluja, joita annoimme päivystyksessä olleille lapsipotilaille mieltä kohentamaan.

Erityistuen tarpeessa olevien terveyden edistämisen harjoittelun suoritimme Red Cross Mahwalala Swazilandissa. Punainen risti oli kylässä, keskellä peltitaloja ja savimajoja. Punaisella ristillä meillä oli ohjaajat, jotka oheistivat meitä työskentelyssä. Saimme olla vastaanotossa, jossa ohjasimme tulevat potilaat odottamaan oikean oven eteen, laboratoriossa, jossa otimme verinäytteitä, lääkehuoneessa, jossa jaoimme lääkkeitä potilaille sekä HIV –vastaanotolla, jossa kirjoitettiin reseptejä HIV –positiivisille. Olin suurimmaksi osaksi kirjoittamassa HIV –reseptejä kaiken ikäisille potilaille. Hoitajat kirjoittavat reseptejä Swazimaassa, koska lääkäreitä ei ole tarpeeksi.

Vapaa-aika

Vapaa-ajallamme kävimme paljon eri nähtävyyksissä. Kävimme mm. Mlilwane Wildlife Sanctuaryssa, mikä on iso alue täynnä villieläimiä (seeproja, antilooppeja, sarvikuonoja, alligaattoreita jne.), erilaisia patikointireittejä ja ratsastusta. Ratsastin hevosella seeprojen, antilooppien ja villisikojen keskellä, mikä oli kokemuksena uskomaton. Swazimaassa on myös omat kynttilä- ja lasitehtaat, jossa kaikki tehdään käsin. Näissä tehtaissa kävimme muutamaan otteeseen. Vajaa tunnin ajomatkan päässä kävimme Malolotja Canopy Tour Ziplinessa, jossa oli kymmenen erilaista ja –pituista ziplinea. Vietimme myös paljon aikaa kaupungilla shoppaillen ja ulkona syöden. Olimme myös ystävystyneet Guest housemme omistajan kanssa, jonka kautta pääsimme moniin juhliin ja tapahtumiin.

Käytännön järjestelyt

Ensimmäiset viikot menivät paperihommia tehdessä. Papereiden toimittamisessa koululta sairaalalle oli jotakin epäselvyyksiä. Sairaalalta sanottiin, ettei tarvittavia papereita ole tullut heille, vaikka ne oltiinkin lähetetty koululta muutamaan otteeseen. Meidän piti hankkia kaikenlaisia papereita ja lupia eri tahoilta saada aloittaa harjoittelu. Haimme Swaziland Nursing Councilista luvat harjoittelun suorittamiseen. Kävimme councilissa varmaan kolme kertaa, ennen kuin kaikki tarvittavat paperit ja kuitit olivat heillä konkreettisesti. Samoja papereita tarvittiin moneen eri paikkaan ja niistä piti ottaa kopiot, jotka täytyi vielä käydä todentamassa poliisiasemalla, jossa he laittoivat leimat kaikkiin kopioihin. Paperihommiin meni monen monta tuntia ja päivää ja paperisodan loppuvaiheessa olimme kaikki täysin kypsyneitä hommaan. Paperisotaa vaikeutti vielä se, että mitään ei voitu hoitaa sähköisesti.

Meitä kuitenkin auttoi paikallinen yhteyshenkilömme Jorma.  Hän vei meitä tarvittaviin paikkoihin, oli hoitanut meille hyvän asunnon, kertoi hyvistä nähtävyyksistä ja ruokapaikoista sekä näytti meille reitit harjoittelupaikkoihin.

Vinkkejä

Vinkiksi muille opiskelijoille, jotka harkitsevat vaihtoon lähtöä on, että säilytä kaikki paperit ja kuitit mitä saat mikä voi vähänkään liittyä harjoitteluusi. Minulle kävi se moka, että maksoin pankissa Nursing Councilin ennakkomaksun, mutta en säilyttänyt kuittia, koska ajattelin että kyllähän maksut näkyvät tilillä niin kuin Suomessakin. Tämä ei siis tosiaan pätenyt saman lailla Swazimaassa, joten jouduin maksamaan tämän uudestaan ja viemään kuitin todisteeksi maksusta.

Swazimaa on myös suhteellisen kehittynyt esimerkiksi lääkkeiden suhteen, että ei tarvitse välttämättä pakata kauheita kasoja varmuuden vuoksi lääkkeitä Suomesta mukaan. Myös hyvin länsimaalaista hyvälaatuista ruokaa saa kaupoista.

Arvosana vaihdolle

Kokonaisvaltaisesti vaihtokokemukseni oli hyvä, vaikkakin raskas. Onneksi kanssani oli kolme muuta opiskelijaa, joiden kanssa pystyin käymään läpi asioita. Aluksi ärsytti paperihommien tekeminen ja afrikkalainen kiireettömyys asioiden suhteen; asiat hoituvat, kun ovat hoituakseen. Samanlaista ohjausta harjoittelussa ei saa niin kuin Suomessa saisi. Täytyy olla todella omatoiminen ja itseohjautuva, jotta saa harjoittelusta ja vaihdosta mahdollisimman paljon irti. En koe saaneeni sellaista hoitotyön käytännön oppia Swazimaasta, mitä voisin käyttää Suomessa työskennellessäni, mutta sain sitäkin enemmän perspektiiviä siihen, miten meillä on täällä Suomessa asiat hyvin. En vaihtaisi kokemusta mistään hinnasta.

Palaa takaisin Vaihtokokemuksia -sivulle