Amsterdam vei sydämeni!

Opiskelen Diakissa sosionomiaa, ja sisällytän opintoihini myös lastentarhanopettajakelpoisuuden. Lähdin kolmeksi kuukaudeksi työharjoitteluun Amsterdamiin, ja kaupunki vei sydämeni! Amsterdamissa on ihania ihmisiä ja paljon tekemistä, ja aion ehdottomasti palata sinne.

Päätin etsiä vaihtopaikan itse

Oi Amsterdam!

Mielessäni oli jo vaihtoa suunnitellessa, että haluaisin lähteä Amsterdamiin. Diakin yhteistyöpaikoista ei kuitenkaan löytynyt minulle sopivaa kohdetta, joten päätin hakea FreeMover vaihtoon ja etsiä paikan itse.

Miksi juuri Amsterdam? Tulevaisuuden suunnitelmissani on työskentely ulkomailla, joten helpomman liikkuvuuden takia päätin pysytellä Euroopassa. Lisäksi Amsterdamissa englannin kielen taito riittää työskentelyyn. Hollannissa lähes 90% väestöstä puhuu toisena kielenään englantia, joten englannin kielellä todellakin pärjää. Opin toki hieman Hollantiakin. Sen opettelussa englannin- ja ruotsin kielen osaamisesta oli selkeästi hyötyä.

Hollantilaiset ovat melko avointa, rentoa ja mukavaa kansaa, Amsterdam kaupunkina on niin monikulttuurinen, että sopeutumisvaikeuksia ei ollut. Tutustuin moniin, jotka olivat kotoisin muualta kuin Hollannista, mutta olivat siellä töissä.

Harjoittelupaikan löysin googlettelemalla kansainvälisiä ja kaksikielisiä päivähoitopaikkoja ja esikouluja. Tein hakemuksen ja ansioluettelon, ja lähettelin niitä löytämiini paikkoihin. Aluksi vastauksia ei kuulunut mistään, ja paikan löytyminen alkoi jo tuntumaan epätoivoiselta. Lopulta löysin kaksikielisen montessori preschoolin, lähetin hakemuksen, ja he vastasivat. Videohaastattelun jälkeen hoidin paperiasiat kuntoon. Harkkapaikka oli vihdoin löytynyt!

Maria Montessorin ydinajatukset tulivat tutuiksi

Harjoittelukokonaisuuteni (HAR3) oli opintojeni viimeinen vaihe, ja vaihtoon lähtö olikin mukava lopetus opinnoille. Harjoittelupaikkani 2voices Bi-lingual Preschool oli yksityinen kaksikielinen (hollanti-englanti) montessori Preschool Amsterdamissa. Toimipisteitä oli kaksi, ja lapset olivat iältään 1-4-vuotiaita. Aloitin harjoittelun yksikössä, jossa oli kaksi luokkaa. Toisessa luokassa olivat pienimmät, yksi- ja kaksivuotiaat lapset, ja toisessa kaksi-, kolme- ja neljävuotiaat lapset. Ensimmäisen viikon havainnoin toimintaa molemmissa luokissa, tutustuin talon tapoihin toimia ja sain oppia miten montessoripedagogiikkaa toteutetaan käytännössä.

Seuraavat neljä viikkoa olin pienempien lasten luokassa, ja aika nopeasti huomasin työskenteleväni yhtenä opettajista. Sain koko ajan enemmän ja enemmän vastuuta. Pidin ohjaajani kanssa palavereita viikoittain, ja hän opetti minulle paljon montessoripedagogiikan teoriaa. Tämä ehkä senkin takia, että ohjaajani oli yksi AMI:n (Association Montessori Internationalen) kouluttajista.

Minua kiinnostaa erityisesti lasten kielellinen kehitys ja siihen liittyvät haasteet. Tämän takia oli äärimmäisen mielenkiintoista nähdä ja kokea kaksikielinen oppimisympäristö käytännössä. Lisäksi suurin osa lapsista puhui kotikielenään kolmatta kieltä. Saatuani lisää oppia montessoriteoriasta ja erityisesti kielellisistä tehtävistä, päätimme yhdessä ohjaajani kanssa, että harjoitteluun liittyvänä kehittämistehtävänä valmistaisin lisää materiaalia tukemaan lasten kielellistä kehittymistä ja sanavaraston kasvattamista.

Kuudennella viikolla siirryin toiseen yksikköön. Siellä kaikki lapset toimivat yhtenä ryhmänä samoissa tiloissa. Pääsin vielä syvemmin kiinni Maria Montessorin ydinajatukseen siitä, että lapsi on lapsen paras opettaja. Kehittämistehtäväni ja kielellisen materiaalin tuottaminen havaintojeni pohjalta jatkui edelleen.

Viimeiseksi viikoksi palasin takaisin toiseen yksikköön, jossa työskentelin 2-4 -vuotiainen lasten kanssa.

Harjoittelun aikana osallistuin myös vanhempainiltaan. Siellä esittelin vanhemmille yhdessä ohjaajani kanssa, miten kielellisiä tehtäviä tehdään montessoripedagogiikkaan perustuen. Lisäksi pääsin osallistumaan, kirjoittamaan sekä ohjaamaan vanhempien ja opettajan välisen varhaiskasvatussuunnitelman.

Kaiken kaikkiaan harjoitteluni oli monipuolinen, opettavainen ja ehdottomasti kokemisen arvoinen. Suosittelen!

Pyörä on paras kulkuväline Hollannissa

Vapaa-ajanvieton kanssa ei Amsterdamissa ole ongelmia, ja tekemistä riittää varmasti jokaiselle. Olin onnekas, sillä asuin kämppiksen kanssa, ja melko nopeasti meistä tuli hyviä ystäviä. Hänen kauttaan tutustuin muutenkin paljon ihmisiin. Sain häneltä paljon vinkkejä siitä, minne Amsterdamissa kannattaa mennä ja mitä tehdä, mikä helpotti suunnittelua valtavasti. Lisäksi seurasin Instagramissa muutamaa paikallista, ja instastooreja katsomalla sain myös menovinkkejä. Lisäksi ”suomalaiset Hollannissa” on toimiva ryhmä facebookissa. Sinne kannattaa ehdottomasti liittyä, jos aikoo lähteä Amsterdamiin pidemmäksi aikaa.

Pyörä on Hollannissa ehdottomasti järkevin ja kätevin kulkuväline. Amsterdamissa on enemmän pyöriä kuin asukkaita, ja pyöräilijät on otettu kaupunkisuunnittelussa hyvin huomioon. Pyörän saa käsiinsä aika helposti. Minä vuokrasin pyörän Swapfiet-appin kautta, jolloin se maksoi 15 euroa kuukaudessa sisältäen huollot ja renkaan vaihdot.

Amsterdam on markkinakaupunki, ja lähes joka päivä voi löytää markkinat jostain. Omaksi viikkorutiinikseni muodostuikin lauantaimarkkinat lähellä kotiani. Muita lempipaikkojani ja -asioitani Amsterdamissa olivat ehdottomasti Foodhallen, Amsterdam-tower (jossa on loistava ravintola Butcher ja yläkerrassa cocktailravintola mielettömin näköaloin), brunssiristeily kanaaleilla, Vondelpark ja Westerparkin alue ravintoloineen ja piknik-mahdollisuuksineen. Tietenkin myös koko Jordaanin alue pitää kokea ja nähdä.

Amsterdamista löytyy myös valtavat määrät museoita ja kulttuuria, joista suosittelen vierailemaan ainakin Anne Frankin talossa.

Käytännön järjestelyt

Käytännön järjestelyt kannattaa aloittaa ajoissa. Asunnon tai huoneen löytäminen on ensimmäinen haaste. Amsterdamin asuntotilanne on todella huono, ja vuokrat ovat sen mukaisia. Liikkeellä on paljon huijareita, joten varovainen pitää olla. Itse löysin huoneen asuntolaivasta aivan Amsterdamin keskustasta Facebook ryhmän kautta, mutta olinkin todella onnekas.

Lasten kanssa työskennellessä paperiasiat täytyy myös laittaa vireille hyvissä ajoin. Jokaisen alaikäisten kanssa töitä tekevän pitää anoa VOG:ia eli rikosrekisteriotetta oikeusministeriöstä. Nettisivuilla luvataan, että asia käsitellään kuuden viikon kuluessa hakemisesta, mutta tosiasiassa siinä voi kestää paljon kauemminkin. Lisäksi harjoittelupaikkani vaati suosituksen kolmelta eri taholta: esimieheltäni ja koulultani Suomesta sekä henkilöltä, joka on tuntenut minut vähintään kymmenen vuotta. Lisäksi vaadittiin todistus englannin kielen taidosta.

Hakemisvaiheeseen liittyi siis paljon paperisotaa, mutta jälkeenpäin asiaa katsoessani kaikki on ollut sen arvoista!

Vinkkejä muille opiskelijoille

Saavuin Amsterdamiin puolitoista viikkoa ennen harjoittelun alkua, mikä osoittautui järkeväksi. Minulla oli hyvin aikaa tutustua kaupunkiin, hankkia pyörä sekä julkisen liikenteen lippu, olla ja ihmetellä. Arvosana harjoittelukokemukselleni on ehdottomasti 10++++. I love Amsterdam!

Siinä mielessä vaihto oli onnistunut, että tällä hetkellä työn etsintä Amsterdamista on käynnissä, ja toivon, että pääsen palaamaan maahan mahdollisimman pian.

Ammatillisesti opin paljon uutta ja sain erilaista näkökulmaa asioihin. Henkilökohtaisesti kaupunki vei sydämeni! Sain uusia ystäviä, tapasin uskomattomia persoonia ja tunnen todella löytäneeni paikan, joka tuntuu kodilta.

Palaa takaisin Vaihtokokemuksia sivulle