Terveydenhoitajan työharjoittelu — Hue, Vietnam

Opiskelen terveydenhoitajaksi, ja suoritin tutkintooni kuuluvan harjoittelun Huen yliopistollisessa sairaalassa Vietnamissa. Sairaala oli monipuolinen ja mielenkiintoinen harjoitteluympäristö.

Viisumin saaminen oli haastavaa

Lähdin vaihtoon helmikuun lopulla. Ostin lentoliput kansainvälisen vaihdon valmennuksen jälkeen marraskuussa. Lensin Moskovan kautta Ho Chi Minh Cityyn. Menopaluu-lennot sinne maksoivat noin 500 euroa.

Aloitin viisumiprosessin hyvissä ajoin, sillä viisumikäytänteet olivat muuttuneet, ja tarvitsin vaihdon ajaksi opiskelijaviisumin turistiviisumin sijaan. Apurahahakemuksen laitoin vireille marraskuussa, ja se maksettiin joulukuun lopussa.

Viisumiprosessi oli muuttuneiden käytänteiden vuoksi haastava. Opiskelijaviisumi myönnetään vain harjoittelupäivien ajaksi, eikä siihen voinut yhdistää esimerkiksi turistiviisumia. Aiemmin ostamani lennot eivät täsmänneet näiden päivien kanssa, sillä olin suunnitellut reissaavani ennen ja jälkeen kymmenen viikon harjoitteluni.

Sain tietää tästä vain viikko ennen lähtöäni, ja jouduin perumaan aiemmat lentoni ja ostamaan uudet tilalle. Onneksi olin ostanut lentoihin peruutusturvan, joten sain rahat takaisin. Ostin uudet lentoliput samalle reitille, ja maksoin niistä 600 euroa.

Majoittuminen hotelllissa ja huoneistohotellissa

Asuin vaihdon aikana hotellissa niiden edullisen hintatason vuoksi. Jo Suomessa varasin aiempien vaihto-opiskelijoiden suosittelemasta hotellista huoneen ensimmäiseksi viikoksi. Pieni huone kahdelle maksoi 12€ yöltä. Majoituin ystäväni kanssa samassa hotellissa yhteensä kolme viikkoa.

Loppuajan asuin huoneistohotellissa, jossa jaoin huoneiston kahden muun suomalaisopiskelijan kanssa. Meillä oli runsaasti tilaa sekä oma keittiö. Hotellin alueelta löytyi uima-allas ja kuntosali. Asumismuoto maksoi 330€ kuukaudessa.

Internet-yhteys toimi hyvin

Heti saavuttuani Hueen hankin paikallisen liittymän. Liittymä maksoi noin 7,5€, ja se sisälsi myös jonkin verran puheaikaa. En hankkinut puhelimeeni internet-yhteyttä, enkä kokenut sitä tarvitsevani. Vietnamissa hotelleissa ja monissa ravintoloissa on toimiva internet-yhteys.

Rokotteet ovat maassa välttämättömät

Ennen vaihtoon lähtöä otin japanin aivokuume- ja lavantautirokotteen. Hepatiittirokotteen olin ottanut jo aiemmin. Otin mukaan myös malarian estolääkityksen, mutta en lopulta tarvinnut sitä. Lisäksi varasin mukaan peruslääkkeitä.

Terveysalan opiskelijana sain vaihdon aikana helposti apua terveysongelmissa. Pääsin nopeasti tutkittavaksi, ja mukaani tuli paikallinen ohjaaja tulkiksi.

Lääkkeiden ostaminen on Vietnamissa helppoa, sillä apteekista saa lääkkeitä ilman reseptiä. Asioimista helpotti, kun pyysi paikallista tuttavaa kirjoittamaan oireet tai lääkkeet vietnamiksi.

Vietnamissa elämiseen ei kulunut paljon rahaa, etenkin jos suosi paikallisia ruokia ravintoloissa ja marketeissa. Minulla meni rahaa hieman suunniteltua enemmän esimerkiksi asumiseen ja matkusteluun.

Vietnamissa omaiset ovat mukana potilaan hoidossa

Suoritin kymmenen viikon harjoittelun Huen yliopistollisessa sairaalassa ja Huen keskussairaalassa. Käytännön harjoittelun lisäksi osallistuin luennoille Huen yliopistossa. Harjoitteluuni kuului töitä viidellä eri osastolla: lastentautien-, sisätautien-, psykiatrisen-, perinteisen lääketieteen-, sekä gynekologian ja synnytyksen osastolla. Harjoitteluympäristöt olivat hyvin erilaisia. Paljon sai nähdä ja kokea, ja pääsin myös itse harjoittelemaan haavanhoitoa, kanylointia ja suonensisäisen lääkityksen antamista.

Vietnamissa sairaalan huoneet ja käytävät olivat tupaten täynnä ihmisiä. Paikalla oli potilaita, omaisia, hoitohenkilökuntaa sekä paljon lääkäri- ja sairaanhoitajaopiskelijoita. Omaisten osuus potilaan hoidossa on Vietnamissa huomattavasti suurempi kuin Suomessa. Vietnamissa sairaanhoitaja huolehtii vain sairaanhoidollisista toimenpiteistä, kuten lääkkeen antamisesta, ja omaisten tehtävä on huolehtia potilaan hygieniasta ja ravinnosta.

Mielestäni myös Suomessa omaiset voisivat olla enemmän mukana potilaan hoitotyössä. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että hoitoon liittyvät asiat voisivat olla kokonaan omaisten vastuulla.

Kielitaito vaihdossa

Ennen vaihtoon lähtöä en suorittanut erityisiä kieliopintoja. Harjoittelussa kommunikoin potilaiden kanssa tulkkina toimivan ohjaajani välityksellä. Välillä kielimuuri toi haasteita sekä harjoittelussa että vapaa-ajalla, mutta kaikki saatiin kuitenkin lopulta jollain tavoin ymmärrettyä ja selvitettyä.

Vietnamilaiset olivat ystävällisiä

Kulttuuriin sopeutuminen sujui hyvin, enkä havainnut varsinaista kulttuurishokkia. Asiassa auttoi varmasti se, että Huessa oli samanaikaisesti kahdeksan opiskelijaa koulustani. Vietnamilaiset olivat ystävällisiä, eikä meitä juurikaan yritetty huijata.

Etenkin alussa pieniä huijauksia kuitenkin osui kohdallemme, ja maksoimme esimerkiksi ruuasta ”liikaa”. Emme tienneet ruuan oikeaa hintaa, ja koska olimme länsimaalaisia, paikalliset käyttivät tilannetta hyväksi. Myöhemmin, kun hintataso tuli tutuksi ja opimme hieman kieltä, ongelma katosi.

Aluksi haasteita toivat nopeat muutokset suunnitelmissa sekä viime hetkeen jätetyt ilmoitukset esimerkiksi luennoista. Vaihdon aikana niihin kuitenkin tottui. Kolmen kuukauden aikana opin, että suunnitelmallisuus ei ole osa Vietnamin kulttuuria.

Vaihto Vietnamissa oli avartava ja opettavainen kokemus. Harjoitteluympäristönä Huen yliopistollinen sairaala oli monipuolinen ja mielenkiintoinen. Ulkomailla suoritettu harjoittelu ja oppiminen eivät suoraan ole verrattavissa Suomessa suoritettaviin harjoitteluihin.

Itse kuitenkin koen saaneeni kevään aikana paljon. Suosittelen lämpimästi vaihtoon lähtemistä kaikille sitä harkitseville.

Palaa takaisin Vaihtokokemuksia -sivulle.