Harjoittelu Kapsabetissa, Keniassa
Tein Keniassa lapsi- ja perhetyön harjoittelun, joka kesti 10 viikkoa. Alun perin harjoittelupaikakseni sovittiin orpokoti, mutta harjoittelu vaihtuikin lastensuojelutehtäviin toiseen kaupunkiin. Harjoitteluni alkoi maanantaina, ja vielä perjantaina luulin meneväni harjoitteluun orpokotiin Eldoretin lähelle. Harjoittelupaikka ja kaupunki vaihtuivat siis muutaman päivän varoitusajalla.
Vaihdossa kaikenlaisiin muutoksiin kannattaa varautua, ja niistä on turha stressata. Aikakäsitys on hyvin joustava ja siihen kannattaa tottua. Orpokoti olisi varmasti ollut opettavainen paikka. En kuitenkaan itse hae LTO-pätevyyttä, enkä usko työskenteleväni varhaiskasvatuksen puolella. Siksi käytännön työ Kenian lastensuojelussa oli itselleni mieluisampi vaihtoehto, ja hyvin opettavainen kokemus.
KÄYTÄNNÖN ASIOITA
Varasin lennot Nairobiin muutamaa kuukautta ennen lähtöä, ja ne maksoivat noin 600 euroa. Olen ennenkin lentänyt Nairobiin Turkish Airlinesilla Istanbulin kautta, ja se on osoittautunut hyväksi reitiksi. Lento saapui Nairobiin 8:40, joten minun ei tarvinnut lähteä seikkailemaan ja etsimään yösijaa pimeällä.
Viisumi pitää hakea nykyään etukäteen netistä, ja se maksaa noin 50 euroa ja on voimassa 3 kuukautta.
Paikallinen puhelinliittymä oli helppo hankkia. Ostin siihen creditiä, jota pystyin käyttämään joko puheaikana tai internetyhteytenä. Liikkuminen paikallisilla shuttleilla, bodabodilla tai matatuilla oli melko edullista. Ruoka oli halpaa, sillä ostin tarvittavat ainekset torilta enkä syönyt hienoissa ravintoloissa.
BARATONIN YLIOPISTON KAMPUS
Vietin ensimmäisen viikon Nairobissa ja Nakurussa lomaillen, jonka jälkeen saavuin bussilla Eldoretiin. Siellä minua oltiin vastaanottamassa. Minut kuljetettiin Baratonin yliopiston kampukselle, jossa asuin. Baratonin yliopisto sijaitsee vajaan tunnin matkan päässä Eldoretista. Baratonin kampuksen ulkopuolella on muutama kauppa. Pieni kaupunki Kapsabet on noin kymmenen kilometrin päässä.
Yliopiston omistaa Adventtikirkko, mikä näkyi myös käytännössä: korvakorut ja sormukset oli kielletty ja ennen ruokaa rukoiltiin. Yliopistolle piti palata viimeistään klo 18, ja viikonloppuvapaita sai kerran kuukaudessa. Tästä säännöstä kuitenkin joustettiin kohdallani, koska olin tekemässä vain harjoittelua, enkä ollut yliopiston kirjoilla. Kirjoilla olevatkin lähtivät usein viikonlopuiksi yöksi kaupunkiin, jokseenkin ilman lupaa.
Yliopiston alueella oli ilmainen wifi-yhteys, kirjasto, pieni kauppa. Alueella oli myös ruokala, josta sai ostettua evästä tai euron hintaisen ruoan kolmesti päivässä. Kuukausivuokrani kampuksella oli noin 45 euroa. Sain sattumalta oman huoneen, joka oli melko vaatimaton, mutta ajoi hyvin asiansa. Kampuksella olisi ollut mahdollista asua myös yliopistolla vieraileville tarkoitetussa Guest Housessa, mutta 15 euroa yhdestä yöstä olisi nostanut kuukausivuokran liian korkeaksi. Lisäksi pääsin mukavasti asumaan muiden opiskelijoiden joukkoon.
HARJOITTELUPAIKKA JA SEN KIELIVAATIMUKSET
Tein harjoitteluni Kapsabetin lastensuojelussa, joka kattoi Nandin piirikunnan pohjois- ja keskiosat. Työnkuva oli hyvin moninainen. Se sisälsi toimistolle tulevien asiakkaiden tapaamista, koulumaksuista neuvotteluja, sponsorirahoista aiheutuvaa paperityötä, workshop päiviä, huostaanottoja, asioiden selvittelyä sekä yhteistyötä tuomioistuimen ja poliisin kanssa.
Toimistolle tulleiden asiakkaiden caset käsiteltiin heidän kanssaan aina swahiliksi, ja tapaamiset yhteistyötahojen kanssa olivat myös sekoitusta swahilista ja englannista. Jo tullessani puhuin jonkin verran swahilia, enkä tiedä miten olisin muuten pärjännyt turhautumatta. Pelkällä englannin kielellä työ olisi ollut huomattavasti tylsempää, koska asiakkaiden asioista ei olisi ikinä saanut kuulla heidän itsensä kertomana, vaan aina välikäsien kautta. Jollekin tämä voisi olla siedettävää, mutta itse koin turhauttaviksi jo ne muutamat hetket, kun asiakkaat puhuivat nandin kieltä keskenään.
Jos aikaa oli, kyselin aluksi yleensä asiakkaan lähdettyä englanniksi työpariltani täydentäviä kysymyksiä asioista, jotka olivat jääneet mietityttämään. Harjoittelun loppupuolella olin kuitenkin jo melko tottunut kieleen ja nandin alueen aksenttiin. Aluksi olin enemmän kuuntelijan roolissa, mutta parin ensimmäisen viikon jälkeen aloin osallistumaan enemmän suullisesti tapaamisiin sekä niiden kirjaamiseen. Harjoitteluni loppupuolella tein myös haastatteluja ja aineiston keruuta asiakkailta. Välillä joku kyläläisistä toimi swahilin tulkkinani, jos asiakas ei puhunut kuin nandia.
Englanninkielisen ammattisanaston osaamisesta oli kuitenkin hyötyä, sillä se mahdollisti asioiden kattavamman läpikäynnin. Kohdallani se teki mahdolliseksi keskustelun lastensuojelun eroista ja työkäytännöistä.
Englanti on Kenian toimistokieli, joten kirjaukset hoidetaan englanniksi. Jos ei ole koskaan käynyt Keniassa, ihmeteltävää varmasti riittää englanniksikin. Kyseistä harjoittelupaikkaa kehotan kuitenkin silloin harkitsemaan kahdesti, koska jos ei ymmärrä swahilia, ei ymmärrä asiakkaiden puhetta. Silloin olo voi olla melko turhautunut.
KULTTUURI
Keniassa on yhteensä yli 40 eri heimoa. Tästä etnisestä monimuotoisuudesta johtuen on vaikeaa puhua Kenialaisesta kulttuurista . Heimoilla on omat kielet ja kulttuurit, joten niiden kulttuurien määritteleminen on helpompaa, kuin kenialaisen kulttuurin määritteleminen. Monista käymistäni keskusteluista nousi kuitenkin esiin muutamia lähes kaikkia kenialaisia yhdistäviä kulttuurillisia tekijöitä. Swahilin kieli ja uskonto (kristinusko tai useimmiten rannikolle sijoittuva islam) yhdistävät lähes kaikkia kenialaisia. Tärkeä esiin noussut tekijä on myös harambee, joka suoraan swahilista käännettynä tarkoittaa pulling together. Harambeen voidaan käsittää tarkoittavan ykseyttä ja kansan yhtenäisyyttä.
Yksi työssä vahvasti näkynyt kulttuuriero oli moniavioisuus ja yhteiskunnallinen suhtautuminen avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin tavallisina ja hyväksyttävinä. Varsinkin Nandin alueella tämä tuntui olevan yleistä. Avioliiton ulkopuolisista suhteista huolimatta Kenia on muslimivaltaista rannikkoa lukuun ottamatta hyvin kristitty maa, ja uskonto näkyy sekä kirkossa käyntinä että työpaikalla kirjatessa: ”she was blessed with a child…”.
Kenialainen kulttuuri on hyvin vieraanvarainen, ja ihmiset ovat ystävällisiä. Totuin liukuvaan ja hitaaseen aikatauluun helposti, koska olosuhteiden salliessa olen itsekin mielelläni myöhästelevää sorttia. Keniaan lähtijöiden on hyvä varautua siihen, että kaikki vie aikaa ja harva asia sujuu niin kuin sen on suunnitellut. Työnteko on joustavampaa ja kulttuuri poikkeaa hyvin paljon omastamme. Jouduin välillä kyseenalaistamaan ääneen työnparini tapoja suhtautua asiakkaisiin ja heidän ongelmiinsa. Tulimme kuitenkin hänen kanssaan hyvin toimeen, minkä koen antaneen minulle paremman mahdollisuuden keskustella avoimesti työtapojemme eroavaisuuksista. Jos hitaanlaisen elämänrytmin, ennakoimattomuuden ja jatkuvat muutokset pystyy hyväksymään hyvillä mielin, harjoittelu Keniassa on antoisa ja opettavainen kokemus.