Työharjoittelussa Ghanalaisessa koulussa

Omasta kulttuurista kaukana oleminen opettaa joustavuutta ja mukautuvuutta uusiin tilanteisiin. Samalla kokee hilpeyttä ja onnea siitä, kuinka vaikeistakin tilanteista selviää.

Providence koulun esittely

Olin kahden muun sosionomiopiskelijan kanssa harjoittelussa Providence nimisessä koulussa Ghanassa. Koulu oli pieni ja köyhä yksityinen koulu, jossa oli oppilaita noin 50. Koulussa ei ollut aikaisemmin ollut opiskelijoita, joten pääsimme luomaan suhteita kyseiseen kouluun. Koulussa oli kolme luokkaa, jossa jokaisessa oli oma opettajansa. Olimme opiskelukaverimme kanssa päiväkotiluokassa, jossa oli myös koulun pienimpiä oppilaita. Ikähaarukka oli kahdesta yhdeksään vuotta, ja lapsia opetettiin ikätasonsa mukaisesti eri aikoihin. Haasteellista opetuksen kannalta oli, että lapset olivat niin eri-ikäisiä. Siksi toteutimme usein toimintaa pienryhmissä ulkona. Pienryhmätoiminta oli mielekästä ja samalla lapset saivat yksilöllistä huomiointia, jota muuten niin vähän koululla saivat.

Meidän kohdallamme harjoittelun tavoitteena oli antaa lapsille elämyksiä taiteen avulla sekä antaa vaihtoehtoisia opetusmalleja koulun opettajille. Koululla ei ollut juuri mitään ma-teriaaleja, joten kaikkeen toimintaan hankimme materiaalit itse. Koululla ei myöskään toteutettu mitään opetusta taiteen avulla, ja opetusmetodit olivat hyvin erilaisia kuin Suomessa. Lähinnä lapset opettelivat kaiken ulkoa toistamalla. Yksipuolisuuden takia halusimme tarjota lapsille vaihtoehtoisia tapoja oppia ja kokea uutta. Lapset rakastivat kaikkea toimintaa ja opetusta, jota koululla järjestimme. Suurin osa lapsista ei ollut esimerkiksi koskaan käyttänyt vesivärejä tai siveltimiä. Saimme myös hyvin vapaat kädet toteuttaa toimintaa, ja opettajat ja koulun rehtori olivat toiminnasta hyvin mielissään.

Kouluun oli helppo mennä opiskelijana, sillä vastaanotto on lämminhenkistä. Harjoittelunohjausta ei käsitteenä eikä käytännössä koululla tunnistettu, minkä vuoksi oppiminen ja työskentely olivat hyvin paljon itsestä kiinni. Harjoittelussa kannattaa olla aktiivinen ja oma-aloitteinen, jolloin harjoittelusta saa eniten irti ja oppii paljon.

Haasteet Providence koululla

Haasteena harjoittelussa oli alussa lasten ruumiillisen kurituksen katsminen. Se tapahtui yleensä napauttamalla lasta kepillä joko sormille tai takapuolelle. Jos lapsi ei esimerkiksi totellut, häntä näpäytettiin kepillä. Kerroimme heti harjoittelun alussa, ettemme halua, että lapsia lyödään. Sanoimme, että Suomessa lasten ruumiillisesta kurittamisesta joutuu vankilaan ja ettemme ole tottuneet näkemään tällaista. Koulun henkilökunta oli kovin pahoillaan, eivätkä he enää kurittaneet lapsia ruumiillisesti niin paljon meidän läsnä ol-lessamme. Ghanassa lapset kunnioittavat opettajia paljon, eivätkä saa vaatia mitään. Lapset eivät esimerkiksi koskaan sano opettajille vastaan. Tämän eroavaisuuden huo-maaminen oli harjoittelussa hyvin hämmentävää, sillä Suomessa tilanne on ihan toinen, ja oppilaat sanovat opettajille vastaan.

Toisena haasteena oli kielimuuri. Vaikka opettajat ja lapset puhuivat englantia, ääntämisemme oli niin erilaista, ettemme aina ymmärtäneet toisiamme. Lasten oli myös joissain tilanteissa vaikeaa ymmärtää meidän englantiamme. Harjoittelun edetessä harjaannuimme kuitenkin ymmärtämään toisiamme paremmin.

Kehittämisideoita Providence koululle

Providence-koululla kannattaa ohjata tuokioita pienryhmissä, ottaen matot ulkotiloihin ja toteuttaen toimintaa siellä. Myös kaikenlainen materiaali on koululle tervetullutta, ja lapset ovat innoissaan erilaisista valokuvista. Yksinkertaisia askarteluja voi myös toteuttaa niin paljon kuin sielu sietää ja itse vain jaksaa. Lapset ovat aina valmiina ja ovat pienestäkin hyvin onnellisia. Askarteluja kannattaa suunnitella jo etukäteen Suomessa, jos haluaa tuoda materiaaleja koululle. Ghanastakin saa kyllä ostettua materiaaleja, jos jotain puuttuu.

Englannin opetusta olisi suotavaa opettaa käyttäen erilaisia oppimiskanavia. Laulut, sadut ja isompien lasten kanssa käydyt keskustelut käsillä olevista aiheista ovat hyviä. Koululle olisi hyvä saada mukaan luovaa toimintaa, jossa lasten omille ajatuksille ja toiveille olisi tilaa. Kaikenlainen elämyksellinen toiminta, jossa lapset saavat kokea onnistumisen kokemuksia ja oppia uusia taitoja, ovat tärkeitä koulun opetusmetodien kehittymisen kannalta. Samalla koulun opettajat oppivat erilaisia tapoja opettaa ja olla lasten kanssa. Harjoittelun aikana huomasimme omien opettajiemme opetus- ja kasvatustyylin muuttuneen ”pehmeämpään” suuntaan nähtyään meidän tapamme kasvattaa lapsia.

Jatkoa ajatellen Providence-koululle olisi mielekästä saada esimerkiksi viikonpäivä-kalenteri seinälle. Myös kaikenlaiset opetustehtävät, esimerkiksi matematiikka ja englannin kielioppi, olisivat koululle tervetulleita. Niitä voisi jo Suomen päässä tarvittaessa kopioida. Lapset tykkäävät myös kovasti englanninkielisistä saduista ja lauluista. Koululle voi myös tuoda omia ideoita leikeistä, joita opettaa lapsille. Varsinkin piirileikit toimivat ghanalaisessa kulttuurissa hyvin ja niitä leikitään paljon.

Kulttuurin erityispiirteet ja sopeutuminen kulttuuriin

Itselleni Ghana oli ensimmäinen kosketus Afrikkaan ja sen kulttuuriin. Ghanaan saapuminen oli minulle alussa shokki, joka kuitenkin muutaman päivän jälkeen tasoittui. Sopeuduin alun vaikeuksien jälkeen maahan hyvin, ja olin innoissani kaikesta uudesta ja erilaisesta. Ghanalaiseen rentoon elämäntyyliin oli mukava sulautua. Kuitenkin alkuviikkojen innostuksen jälkeen tuli myös turhautumisen vaihe. Silloin kaikki alkoi ärsyttää. Matkan aikana koki myös väsymyksen ajanjakson ja koti-ikävän, joka iski sitä enemmän, mitä lähemmäs kotiinpaluu lähestyi. Kulttuurishokin vaiheisiin kannattaa tutustua, sillä huomasin itse kokevani vaihdon aikana erilaisia vaiheita, jotka kaikki kuuluvat kultturishokkiin.

Ghanan kulttuuriin sopeutumisen kannalta haastavimpia asioita oli muun muassa kuumuus. Varsinkin tammi-huhtikuussa oli niin kuuma, ettei välillä meinannut jaksaa tehdä asioita niin kuin olisi halunnut. Kannattaa varautua siihen, että Ghanassa on suurimman osan aikaa hiki ja likainen olo. Paikallisten huutelu oli myös alussa ihan hauskaa, ja silloin ihmisiä jaksoi vielä tervehtiä. Turhautumisen vaiheessa olisin vain halunnut olla rauhassa. Toritilanteissa, joissa on paljon ihmisiä, paikalliset saattavat myös alkaa repimään suun-taan tai toiseen, ja osa haluaa koskea vaaleaan ihmiseen. Silloin täytyy itse täytyy olla tiukkana ja pitää omat rajansa. Myös tinkiminen on arkipäivää. Hinnat tippuvat usein puoleen, jos vain osaa tinkiä.

Ammatillinen kehittyminen

Etukäteen antamistani tavoitteista vaihtoprosessille toteutui toisenlaiseen kulttuuriin tutustuminen ja eri kulttuuritaustaisten ihmisten kohtaaminen. Uskon osaavani tulevaisuudessa kohdata eri kulttuurista tulevia ihmisiä ja ymmärtää heitä paremmin. Rehtorimme koululla sanoi hyvin viimeisenä harjoittelupäivänämme. Hän sanoi, että olimme kuin yhtä ja sulauduimme joukkoon hyvin. Lapset myös alkoivat luottaa meihin harjoittelun aikana ja uskalsivat tulla syliin. Kehityin myös lasten ohjauksessa ja opettamisessa. Mielenkiintoista oli myös nähdä toisen kulttuurin koulun tapoja opettaa ja kasvattaa lapsia. Tavoitteenani oli oppia kärsivällisyyttä ja epävarmuudensietokykyä, jossa uskon kehittyneeni hurjasti.

Ghanassa asiat eivät useinkaan tapahdu kuten niiden pitäisi tai siihen aikaan kuin oli sovittu. Omasta kulttuurista kaukana oleminen opettaa joustavuutta ja mukautuvuutta uusiin tilanteisiin. Samalla kokee hilpeyttä ja onnea siitä, kuinka vaikeistakin tilanteista selviää. Itsestään oppii paljon. Tärkeää on vaikeiden tilanteiden reflektointi jälkikäteen yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Kannattaa pohtia sitä, miksi tässä toimittiin näin. Täytyy antaa itselleen aikaa sopeutua uuteen kulttuuriin, ja sallia itsensä tuntea erilaisia tunteita. Vaihdon aikana tunteet saattavat mennä vuoristorataa.

Käytännön asioista Ghanassa

Vaihtoprosessi on kokonaisuudessaan iso prosessi ja matkanjärjestelyille tulee varata runsaasti aikaa ja rahaa. Jos Ghanassa haluaa matkustella ja käydä eurooppalaistyylisissä ruokakaupoissa, kuukaudessa rahaa kuluu noin 800–1000 euroa. Tietenkin halvemmalla pääsee, jos ostaa kaiken katukaupoista ja karsii turhat menot. Ghanassa
hintataso on reilusti alempana lähiöalueilla. Pääkaupungista Accrasta löytyy myös länsimaalaisia kauppakeskuksia, joissa hintataso on lähestulkoon Suomen hintatasoa vastaava. Katukaupoista saa ruokaa halvalla. Esimerkiksi paistettu riisi ja kana maksavat katukaupassa noin 1,5e/ annos.

Ghanaan lentoja saa 850–1000 eurolla. Viisumeita täytyy alkaa hankkimaan ajoissa, ja se vie aikaa. Viisumi täytyy myös uusia Ghanan sisällä kerran. Uusimme viisumit matkustaessamme Togoon, sillä saimme rajan ylityksessä samalla viisumeihin lisäaikaa. Reissaamiseen Ghanan sisällä kuluu yllättävän paljon rahaa, varsinkin jos asuu kauempana keskustasta. Trotrot ovat ghanalaisia busseja, joilla on halpaa, mutta työlästä matkustaa pitkiä matkoja. Niitä kannattaa kuitenkin suosia. Tarpeen tullen taksit ovat edullisia Suomeen verrattuna. Jos lähtee Ghanan sisällä pohjoisempaan, esimerkiksi Molen National Parkiin, kannattaa matkustaa lentokoneella. Näin matka on hurjasti miellyttävämpi.

Olimme paljon yhteydessä paikallisen organisaation House of Gracen kanssa. Yhteistyö sujui mutkattomasti ja oli hyvä, että sai tarvittaessa kysyä neuvoa ja apua. Paikallisen organisaation järjestäjä on asunut Ghanassa jo useita vuosia ja osasi tarvittaessa auttaa.

Ghanassa on tarpeen tullen hyviä sairaaloita, joissa osataan hoitaa hyvin etenkin malaria. Puhelinliittymän avaaminen Ghanassa on helppoa, ja creditejä saa ostettua paikallisilla kaduilla melkein mistä vain. Itse suosittelen Tigo-nimistä ghanalaista liittymää, joka toimi hyvin myös Suomeen soittaessa. Nettiyhteys toimi hyvin Airtel-nimisellä nettitikulla.

Ghanalaiset puhuvat englantia kohtalaisesti: suurin osa puhuu ja osa ei puhu ollenkaan. Riittää, kun itse osaa englantia kohtalaisesti ja on valmis kommunikointiin myös heittäytyen ja elekielellä. Vielä tärkeämpänä pidän omaa aktiivisuutta ja halua kommunikoida paikallisten kanssa. Ghanassa kannattaa rohkeasti mennä kysymään, sillä paikalliset auttavat mielellään.

Vapaa-aika Ghanassa

Ghanassa on ihania paikkoja, joita kannattaa nähdä. Parhaimpina nähtävyyksinä mainitsisin Kakumin sademetsän, Cape-Coastin linnan sekä Mole National Parkin. Myös Volta-river, Wli-falls, Busua, Bojo beach sekä Kockrobite beach ovat näkemisen arvoisia paikkoja.

Suosittelen lämpimästi Ghana-kirjaa (Philip Briggs, kustantaja Bradt.), johon kannattaa perehtyä jo ennen matkalle lähtöä. Kirja antaa kattavasti tietoa Ghanasta, sen kulttuurista ja nähtävyyksistä. Kirja on englanninkielinen, mutta helposti luettava, ja se sisältää hyviä karttoja liikuttaessa Ghanan sisällä.

Vapaa-aikaa ja varsinkin pimeitä, joskus sähköttömiä iltoja ajatellen kannattaa ottaa mukaan kirjoja, pelejä ja muuta mukavaa, sillä aika saattaa käydä välillä pitkäksi. Asuimme keskustasta kohtalaisen kaukana, joten varsinkin pimeän tullen asunnolla ei välttämättä ollut mitään tekemistä.

Aktiviteetteja haluavalle Ghana tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi Busuan rannoilla on mahdollista surffata ja snorklata. Ratsastamaan pääsee Burma camping -nimisessä hevostallissa. Ghanassa pääsee myös vaeltamaan vuorille paikallisen oppaan kanssa, mutta asiasta kannattaa kysyä paikan päälle saavuttaessa.

Shoppailumahdollisuudet ovat hyvät Accrassa. Miljoonien kojujen lisäksi suuresta kauppakeskuksesta Accra mallista saa kaikkea mahdollista. Myös Art-Centeristä saa kauniita paikallisia käsintehtyjä puuesineitä, vaatteita, koruja ja tuliaisesineitä. Jos haluaa päästä halvemmalla, kannattaa suunnata esimerkiksi Kaneshin markkinoille, joilta voi ostaa kaikkea mahdollista aina vihanneksista kankaisiin. Ghanalaiset kankaat ovat upeita. Varsinkin Woodin-nimisessä kangasliikkeessä kankaat ovat laadukkaita, mutta kalliimpia. Vaatteiden teettäminen paikallisessa ompelimossa on edullista ja sitä kannattaa kokeilla.

Takaisin Vaihtokokemuksia-sivulle