”Diakissa jokainen ihminen on arvokas”

Mikko Malkavaara, 59, diakonian ja kasvatuksen yliopettaja

On lähes erikoista, että minusta tuli pappi, sillä pappiskodin poikana olin ilmoittanut jo nuorena, että pappisuralle en lähde. Ihanteissani pappi oli auttavainen, ymmärtäväinen ja suurisydäminen ihminen, jollaiseksi en itseäni tuntenut.

Halusin olla ensisijaisesti terävä, älykäs ja tietävä, maailmaa ymmärtävä ihminen. Aloin jo nuorena lukea historiaa, koska halusin ymmärtää maailmaa kokonaisvaltaisesti. Mutta niin vain isäni kannustamana päädyin opiskelemaan teologiaa.

Varsinaisia papin töitä tein vain puolisen vuotta. Päädyin Kirkon tiedotuskeskuksen kautta Suomen kirkon seurakuntatoiminnan keskusliittoon ja lopulta kolmekymppisenä kirkon Yhteisvastuukeräykseen johtajaksi. Tätä työtä tein 13 vuotta.

Löysin itseni työskentelemästä antamisen, auttamisen ja diakonisten projektien suunnittelijana ja puhemiehenä. Aktiivinen toiminta ja muiden palveleminen olivat työni ydintä.

”Pääsen yhdistämään tiedollisen osaamiseni ja käytännönläheisen työn”

Olin seurannut Diakia työni ohessa ja miettinyt, että siinäpä tuoreesti ajatteleva korkeakoulu. Hain Diakiin vuonna 2001, koska ajattelin, että pääsisin yhdistämään akateemisen pätevyyteni ja toisaalta paloni käytännölliseen, ihmisten väliseen työhön.

Työskentelin aluksi Järvenpään yksikön johtajana. Niihin aikoihin kehitimme englanninkielistä koulutusta ja monimuoto-opiskelua.

Olen työskennellyt Diakissa sittemmin tutkimuspäällikkönä, tutkija-yliopettajana, lehtorina ja yliopettajana. Kirjoitan työn ohessa myös kirjoja, ja olen toiminut kolumnistina ja hallitusasiantuntijana.

”Koulutamme asiantuntijoita, jotka uskaltavat ratkoa ongelmia”

Minua kiinnostaa miettiä, millä tavalla yhteiskunnan rakenteet ja prosessit aiheuttavat vaikeuksia yhteiskunnassa ja millä tavalla me voimme auttaa hätää kärsiviä ihmisiä.

Avun antamisessa, vastaanottamisen ja saamisen kysymyksissä on lopulta kyse aina yksittäisistä ihmisistä, jotka joko tulevat autetuksi tai eivät. Kun puhutaan rakenteista, puhutaan yhteiskunnallisista prosesseista, jotka syrjäyttävät yksittäisiä ihmisiä tai ihmisryhmiä.

Diakissa me koulutamme ammattilaisia ja asiantuntijoita, jotka uskaltavat ratkoa ongelmia. Meiltä valmistuvien keskeinen tehtävä on katsoa ihmisiä silmiin, olipa vastassa moniongelmainen ihminen tai huumeidenkäyttäjä. Katsekontakti kertoo uskalluksesta ja rohkeudesta.

”Diakissa korostuu se, että ihminen on arvokas”

Me haluamme taata opiskelijoillemme käytännön taitojen lisäksi riittävät teoreettiset valmiudet ja riittävän vahvan sivistyksen sekä ymmärryksen eri ilmiöiden yhteiskunnallisista merkityksistä ja taustoista.

Tietenkin toivon myös, että opiskelijat ja opettajat arvostavat sitä, että he työskentelevät juuri Diakissa. Meillä korostuu se, että ihminen on arvokas. Teemme töitä ihmisten kanssa, ja oma persoonamme on työvälineemme.

Luulen ja toivon, että minua pidetään opettajana, jolla on laajasti tietoa ja yleissivistystä ja joka sitten vyöryttää sen opiskelijoille innostavasti ja näkemyksellisesti.

Haastattelu: Hanna Jensen