Tekoäly on mullistanut kirjoittamisen, mikä pakottaa korkeakoulut miettimään uudelleen, miten opiskelijoiden oppimista arvioidaan. Diakissa on kokeiltu muun muassa videoituja puheenvuoroja, ryhmäkeskusteluja ja prosessikirjoittamista – ja huomattu, että tekoäly saattaa johdattaa takaisin perinteisempiin opetusmenetelmiin.
Ammattikorkeakoulussa oppiminen osoitetaan usein kirjallisella tuotoksella, esimerkiksi esseellä, oppimispäiväkirjalla tai blogikirjoituksella. Kirjalliset tehtävät on perinteisesti koettu toimiviksi, sillä asiantuntijakirjoittaminen on tärkeä taito korkeakouluopiskelijalle ja tehtävien arvioiminen on suhteellisen yksinkertaista ja nopeaa.
Nykyään oppimista on kuitenkin vaikea osoittaa tekstillä, koska tekoäly on mullistanut kirjoittamista. Tästä syystä Diakin viestinnän opettajat ovat kokeilleet vaihtoehtoisia tapoja testata opiskelijoiden osaamista.
Suulliset tehtävät kirjallisten tehtävien rinnalle
Yhdessä kokeilussa opiskelijat palauttivat esseen sijasta videoidun puheenvuoron annetusta aiheesta. Parhaimmista puheenvuoroista välittyi opiskelijan oma pohdinta kiinnostavasti ja aidontuntuisesti. Osa puheenvuoroista oli kuitenkin todennäköisesti valmisteltu tekoälyn avulla, jolloin opiskelijan omat ajatukset eivät välittyneet.
Koska kokeilussa haluttiin varmistaa, että opiskelija on nimenomaan itse pohtinut asioita eli ymmärtänyt ja sisäistänyt keskeiset sisällöt, tehtävää kehitettiin ryhmäkeskusteluksi. Keskustelussa opiskelijat eivät voi toistaa ulkoa valmiiksi annettuja vastauksia, vaan heidän täytyy kuunnella toisiaan, ymmärtää asioiden yhteyksiä ja liittää omia ajatuksiaan keskusteluun luontevasti.
Opettajan näkökulmasta ei ole merkitystä, miten opiskelija on tutustunut keskustelutehtävän aiheeseen. Aiheen pallottelu tekoälyn kanssa voi olla hyvä tapa oppia, jos perinteinen kirjan tai artikkelin lukeminen ei tunnu mielekkäältä – kunhan varmistetaan, että opiskelija perehtyy tutkittuun ja luotettavaan tietoon.
Kirjoittaminen prosessina korostuu
Vaikka suulliset tehtävät ovat toimiva tapa osoittaa osaamista, kirjallisista tehtävistä ei pidä kuitenkaan luopua. On hyvä, että opinnäytetyöt ovat kirjallisia ja että opiskelijat harjoittelevat opinnoissaan asiantuntijalta vaadittavaa kirjallista osaamista ja oman alan tiedonhakua.
Aiempaa tärkeämpää on kuitenkin opettaa kirjoittamista prosessina, joka korostaa oppimista matkana, ei pelkkänä lopputuloksena. Opiskelijoille on myös tärkeää opettaa, miten tekoälyä voi hyödyntää tekstin tuottamisen eri vaiheissa eettisesti ja siten, että se tukee oppimista.
Suomen kielen kurssilla kokeiltiin prosessikirjoittamista niin sanotuissa tekstipajoissa lähiopetuksessa. Jokaisessa tekstipajassa käytiin ensin läpi kunkin kirjoitusprosessin vaihe, minkä jälkeen opiskelijat muokkasivat ja kirjoittivat omaa tekstiään.
Opiskelijoille on tärkeää opettaa, miten tekoälyä voi hyödyntää tekstin tuottamisen eri vaiheissa eettisesti ja siten, että se tukee oppimista.
Tekstipajoissa opiskelijat saivat vertaispalautetta toisilta opiskelijoilta jokaisesta kirjoitusvaiheesta. Lisäksi opiskelijoilla oli mahdollisuus saada ohjausta opettajalta kirjoittamisen aikana. Opiskelijat pitivät siitä, että kirjoittaminen oli selkeästi rytmitetty ja ohjeistettu, koska keskittynyt ilmapiiri ja yhdessä tekeminen motivoivat edistämään omaa tekstiä aikataulun mukaisesti.
Prosessikirjoittamisessa on hyödyllistä kirjoittaa erillinen reflektioteksti, jossa opiskelija pohtii, mikä prosessissa oli helppoa tai haastavaa ja mitä opiskelija oppi kirjoittamisen eri vaiheissa. Tällöin opettajan on myös mahdollista saada tietoa siitä, millaisia menetelmiä, apuvälineitä ja kirjoittamisstrategioita opiskelija on tehtävää tehdessään käyttänyt.
Kirjoitustehtäviä on tärkeää tehdä myös ilman apuvälineitä
Kielitaito on asioimistulkkien työssä kaikkein keskeisin työkalu. Siksi koulutuksessa osa kirjoitustehtävistä tehdään ilman apuvälineitä, jotta sekä opiskelija itse että opettajat saavat selkeän käsityksen kielitaidon tasosta. Opetuksessa on pohdittu jopa paluuta aikaan, jolloin tehtäviä kirjoitettiin luokassa kynällä ja paperilla. Näin saataisiin luotettavampi kuva opiskelijoiden kirjoitustaidoista.
Vaikka opintojen aikana tehdään paljon ryhmätöitä ja yhteiskirjoittamista, olisi tärkeää huolehtia siitä, että osaamista on mahdollista osoittaa myös yksilöllisesti. Tällöin voidaan ohjata opiskelijaa hänen tarpeidensa mukaisesti.
Tutkinnon on edelleen oltava tae osaamisesta
Diakissa opettajat yrittävät selvitä työstään yhä niukkenevien resurssien kanssa. Esimerkiksi videoitujen tehtävien arviointi vie aikaa, eikä niitä voi silmäillä kirjoitetun tekstin tavoin. Aidosti opiskelijan osaamista mittaavien oppimistehtävien lisäksi onkin huolehdittava siitä, että opetukseen, palautteen antamiseen ja arviointiin osoitetaan riittävästi resursseja.
Nurinkurisesti tekoälyn kehitys on palauttanut opetukseen antiikista tuttuja opetusmenetelmiä, kuten keskustelun. Jo Platon korosti dialogin ja kysymysten merkitystä oppimisessa. Tällainen koulutus ei kuitenkaan taivu tehdasmaiseen massatuotantoon, vaan se vaatii opettajan ja oppijan aitoa kohtaamista ja vuorovaikutusta. Ehkä tekoäly ei mullistanutkaan oppimista kovin paljon. Ehkä se vain johdatti takaisin olennaiseen.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251210116967
