Figure on intersectionality of megatrends.Figure on intersectionality of megatrends.

Vaikuttavaa koulutussuunnittelua

Virpi Slotte

Vaikuttavuudesta puhutaan paljon mutta vaikein tehtävä on vaikuttavuustiedon muuttaminen uusiksi käytännöiksi. Mitä vaikuttavuus tarkoittaa korkeakoululle?

Vaikuttavuudessa kysymys ei ole vain siitä, mitä koulutuksessa opitaan, vaan miten se muuttaa yksilöiden elämää, työelämää ja yhteiskuntaa pitkällä aikavälillä. Taustalla on ajatus siitä, että koulutus ei ole enää irrallinen järjestelmä, vaan se nähdään osana talouden, työelämän ja yhteiskunnan kehitystä.

Tähän laaja-alaisuuteen liittyen vastuullisuuspuheessa päähuomio on yhtä suurissa tavoitteissa. Kirjallisuudesta löytyy erinomaisia listauksia koulutuksen vaikuttavuuden suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Mahdollisuuksia ja keinoja on paljon. Huomiota tulisi kiinnittää myös siihen, missä määrin koulutuksen ja oppimisen vaikuttavuutta on mahdollista todentaa.

Koulutuksen vaikuttavuuden todentaminen – rajat ja mahdollisuudet

Muhosen (2021) mukaan tutkittuun tietoon perustuva vastuullinen arviointi edellyttää sen hyväksymistä, että kaikki ei ole mitattavissa. Koulutuksen vaikutukset ovat usein pitkäaikaisia ja vaikeasti eristettävissä muista tekijöistä. Esimerkiksi se, miten koulutus muuttaa työelämää ja organisaatioiden toimintakulttuuria, tapahtuu lähes aina hajautuneesti ja sidoksissa moniin muihin tekijöihin, kuten työelämäkokemuksiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin. Koulutus todennäköisesti antaa edellytyksiä, mutta ei yksin takaa työllistymistä.

Työllistymistilastot ja uraseurannat antavat kuitenkin viitteitä koulutuksen työelämärelevanssista ja vaikuttavuudesta. Käytämme monia muitakin mittauksia arvioimaan oppimista, vaikka harvoin pääsemme seuraamaan ajattelun ja asenteiden kehittymistä. Niitäkin voidaan lähestyä esimerkiksi reflektoivilla oppimispäiväkirjoilla ja portfolioilla, joissa opiskelijat itse arvioivat oppimistaan ja ajattelunsa kehittymistä. Pitkäaikaisella seurannalla opiskelijoita voidaan haastatella tai seurata heidän käsityksiään ja osaamisensa soveltamisesta valmistumisen jälkeen.

Monimutkaisten vaikutuspolkujen näkyväksi tekeminen ja huomion kiinnittäminen pitkän aikavälin tavoitteisiin parantaa tekemisen laatua.

Vaikka korkeakoulutuksen vaikuttavuutta voidaan mitata moninkin tavoin (Ranta ym., 2020), sen todentaminen täydellisesti on lähes mahdotonta. Siitä huolimatta arviointia kannattaa tehdä. Monimutkaisten vaikutuspolkujen näkyväksi tekeminen ja huomion kiinnittäminen pitkän aikavälin tavoitteisiin parantaa tekemisen laatua. Kerätty tieto auttaa myös osoittamaan koulutuksen merkityksen yksilöille, organisaatioille ja yhteiskunnalle.

Arvioinnin rajat olisi kuitenkin hyvä tiedostaa jo tavoitteenasettelussa. Erinomainen kysymys on myös se, saako vaikuttavuus maksaa mitä tahansa (Niinisalo, 2025). Erilaisilla sanamuodoilla voidaan selventää vaikuttavuuden mittaamisen tärkeyden lisäksi myös sen monimutkaisuutta ja tulkinnanvaraisuutta lisäten tavoitteiden realistisuutta niin, että ne samalla ohjaavat jatkuvaan kehittämiseen.

Vaikuttavuuslähtöistä koulutussuunnittelua

Sain inspiraation tähän kirjoitukseen vaikuttavuuslähtöisen koulutussuunnittelun esityksestä, jonka on laatinut Sari Marttinen (2025). Vaikuttavuuden rajaaminen koulutussuunnitteluun tekee mallista helposti lähestyttävän ja suuntaa huomion prosessin alkuvaiheeseen ja vaikutusten tavoitteiden määrittelyyn. Tulosten todentamisen ja arvioinnin sijaan korostetaan, että jo se, että määrittelee tavoitteet vaikuttavuudelle ja pysähtyy miettimään miten rakenteet ja toimintatavat tukevat tai estävät toimintaa, on hyödyllistä.

Marttinen (2025) toteaa , että ”tavoitteena ei ole oppiminen tai osaamisen kehittäminen sinänsä. Tavoitteena on, että opittua hyödynnetään arjessa ja se muuttaa toimintaa.” Oppiminen on prosessi, joka johtaa tiedon sisäistämiseen ja lopulta sen soveltamiseen käytännössä. Oppiminen ei siis ole vain tiedon passiivista vastaanottamista, vaan aktiivista prosessointia ja sinänsä aina koulutuksen tavoitteena.

Koulutuksen vaikuttavuuden tukeminen rakenteellisilla keinoilla

Marttisen (2025) mukaan vaikutuksen arviointi kannattaa rakentaa jo suunnitteluvaiheeseen eikä jättää sitä vain koulutuksen jälkeiseksi mittausvaiheeksi. Sen tehokkuus riippuu siitä, millaiseen kontekstiin se sijoittuu ja miten organisaatio tukee muutosta. Vaikuttavuutta voidaan edistää koulutussuunnittelun keinoin yhdistämällä koulutus korkeakoulun strategisiin tavoitteisiin ja nivomalla osaamisen kehittäminen työn arkeen. Jos tässä onnistutaan, vaikuttavuuslähtöinen koulutussuunnittelu varmistaa, että koulutuksen tavoitteet ja sisällöt ovat linjassa strategian ja työntekijöiden tarpeiden kanssa.

Vaikuttavuus ei siis ole pelkästään koulutuksen lopputulos, vaan osa laajempaa muutoksen hallintaa ja kehittämistä, johon koulutussuunnittelun toimilla voidaan edistää. Yhtenä keinona on hyödyntää Kirkpatrickin mallin (1998) koulutuksen vaikuttavuuden neljättä tasoa:

Reaktio: Miten osallistujat kokivat koulutuksen?
Oppiminen: Mitä uutta he oppivat ja miten heidän osaamisensa kehittyi?
Käyttäytyminen: Miten opittu näkyy käytännön työssä?
Vaikuttavuus: Miten koulutus vaikutti organisaation tai yhteiskunnan tasolla?

Koska kaikkia vaikutuksia ei voi suoraan mitata, koulutussuunnittelun tulee sisältää mekanismeja, jotka edistävät vaikuttavuutta ilman tarkkoja mittareita. Näitä voivat olla esimerkiksi työssäoppiminen ja vertaistuki, jolloin koulutuksen jälkeen järjestettävät reflektiot ja mentorointi auttavat varmistamaan, että opittu juurtuu käytäntöön. Myös monet laadulliset menetelmät voivat tarjota arvokasta täydentävää tietoa. Itsearvioinnin ja palautteen avulla opiskelijat voivat itse raportoida, miten koulutus on vaikuttanut heidän osaamisen kehittymiseen. Samoin haastattelut ja fokusryhmäkeskustelut voivat paljastaa muutoksia, joita numeeriset mittarit eivät tavoita. Se voi liittyä myös jatkuvaan kehittämiseen ja koulutuksen muotoiluun niin, että siihen voi palata esimerkiksi mikrokoulutuksina tai oppimisyhteisöissä myöhemminkin.