”Opiskelu Diakissa on muuttanut minua”
Vanessa Daniel, 28, sosionomi (AMK) -koulutuksen opiskelija
Tiesin jo pienenä tyttönä, että haluaisin auttaa muita ihmisiä työkseni. Isoäitini on kertonut meidän katsoneen vanhaa elokuvaa, jossa nainen oli hypännyt kohtalokkaasti koskeen. Tokaisin isoäidilleni, miksi nainen oli tehnyt niin – seuraavana päivänä asiat olisivat varmasti olleet paremmin.
Jostain syystä en kuitenkaan kuullut sosionomin ammatista vielä kouluaikoina. Lukion jälkeen työskentelin ravintola-alalla ja markkinoinnissa. Opin myymään ja kohtaamaan ihmisiä, ja tienasin hyvin. Mutta jokin puuttui.
Sitten sosionomiksi opiskelleet ystäväni valmistuivat ja siirtyivät työelämään, ja kiinnostuin heidän työstään: he auttoivat niitä kaikkein heikoimpia ja herkimpiä. Jos olisin tiennyt aikaisemmin, että tällaistakin työtä on, olisin hakeutunut sosionomiopintoihin jo nuorempana.
”Motivaationi on vieläkin huipussaan”
Lopulta hain Diakiin sosionomikoulutukseen keväällä 2014. Halusin nimenomaan Diakiin, koska olin kuullut, että koulua arvostetaan ja sillä on pitkät perinteet sosiaalialan kouluttajana.
Kun kirje opiskelupaikasta saapui, kivi putosi sydämeltäni: olin löytänyt oman juttuni! Motivaationi oli huipussaan. On vieläkin.
Olen tullut kurssikavereitteni kanssa hyvin toimeen, koska ajattelemme samalla tavalla perimmäisistä arvoista, kuten yhdenvertaisuudesta ja toisista välittämisestä.
Diakin kristillinen arvomaailma tuo opintoihin mielestäni lisäarvoa, vaikka en opiskele kirkon alan koulutuksessa. Koulun arvoja arvostetaan työelämässä: meistä tulee empaattisia ammattilaisia, jotka ovat oikeasti halukkaita ohjaamaan ja tukemaan ja jotka pystyvät työskentelemään luontevasti herkkienkin asiakasryhmien kanssa. Koen, että jokaista ihmistä tulee kunnioittaa riippumatta hänen elämäntilanteestaan tai lähtökohdistaan.
”Olen saanut eniten irti harjoitteluista”
Opintoihin kuuluu paljon käytännön harjoittelua, ja tuntuukin, että olen saanut eniten irti työharjoitteluista. Tiesin jo ennen opintoja, että en erityisemmin nauti asioiden ulkoa opettelemisesta. Pikemminkin olen käytännönläheinen ihminen, joka analysoi asioita arjen tasolla.
Omat harjoitteluni olen tehnyt päihde- ja mielenterveysasumisyksikössä, lastensuojelun kriisityössä ja Helsingin Tyttöjen talolla.
Opiskelu Diakissa on muuttanut minua. Ihmisen identiteetti kehittyy läpi elämän, ja koen kasvaneeni opintojen aikana ihmisenä.
Etenkin harjoitteluni Tyttöjen talolla vaikutti minuun: minusta tuli entistäkin tinkimättömämpi feministi, ja osaan nyt arvostaa itseäni ja naiseuttani vieläkin enemmän.
”Haluan edistää tasa-arvoa”
Tasa-arvon edistäminen asiakastyössä edellyttää, että esimerkiksi yhteiskuntaluokan, iän, etnisen taustan tai seksuaalisen suuntautumisen yhteisvaikutukset otetaan huomioon. Pyrin tuomaan tätä näkökulmaa esiin työyhteisöissäni.
Esimerkiksi vanhustyössä tämä voi tarkoittaa sitä, että kun vanhuksille keksitään jotakin suomalaiseen kulttuuriin liittyvää tekemistä, kaikki eivät välttämättä hyödy tai nauti siitä.
Maahanmuuttajina aikoinaan Suomeen tulleet ihmiset käyttävät lähitulevaisuudessa samoja vanhuspalveluja kuin syntyperäiset suomalaiset, eivätkä he välttämättä inspiroidu vanhoista suomalaisista elokuvista, kristillisistä pyhistä tai vapaa-ajan harrastuksista.
Olemme kaikki yksilöitä, ja se pitäisi tiedostaa hyvissä ajoin ja kaikessa tekemisessä.
”Voin olla toiveikas työn löytämisestä”
Valmistun vuoden kuluttua. On ihanaa, että voin olla toiveikas työn löytämisestä. Minua kiinnostaa työ nuorten parissa mielenterveyspuolella ja jopa ulkomailla. Suomalainen sosionomin tutkinto antaa valmiudet työskennellä joissakin maissa myös sosiaalityöntekijänä.
Olen kiitollinen, että olen löytänyt juuri sen, mitä haluan tehdä. En ehkä pääse rikastumaan, mutta työ on arvokasta ja antoisaa. Se on elämäni paras valinta.
Haastattelu: Hanna Jensen
Kuva: Riku Isohella
Tutustu sosionomi (AMK) -koulutukseen.
Lue lisää opiskelijoiden tarinoita.