Julkaisu: isostoiminta voi sitouttaa seurakuntaan myös ei-uskonnollisesta kodista tulevan nuoren

Julkaisussa valotetaan suomalaista isostoimintaa osana rippikoulua ja seurakuntatoimintaa. Julkaisun asiantuntija-artikkeleiden mukaan rippikoulun ja isostoiminnan laadulla on olennainen merkitys siinä, että nuori kokee olevansa tervetullut seurakunnan toimintaan myös pysyvämmin.

Diakin kustantamana on ilmestynyt uusi julkaisu Tehdään ihmeitä! Osallisuus, vapaaehtoisuus, jäsenyys ja hengellisyys isostoiminnassa (Diak Työelämä 10, toim. Jarmo Kokkonen).

Julkaisu sisältää helmikuussa 2016 hyväksytyn isostoiminnan linjauksen ”Isoja ihmeitä”, joka on merkittävä osa kirkossa vuosina 2016–2018 toteutettavaa rippikoulu-uudistusta.

– Linjauksessa isostoiminta nähdään rippikoulua laajempana vapaaehtoistoimintana, jonka lähtökohtana on nuoren kasvu seurakuntalaisena. Isostoiminnan tulisi rakentaa siltaa aikuiseen seurakuntalaisuuteen, kertoo julkaisun toimittaja, kirkkohallituksen kasvatuksen ja perheasioiden vs. johtaja Jarmo Kokkonen, joka on yksi rippikoulu-uudistuksen vastuuhenkilöistä.

1.5.2017 voimaan tulleen rippikoulu-uudistuksen yksi painopiste on, että rippikoulu ja isostoiminta nähdään yhtenä kokonaisuutena; niillä on sama toiminta-ajatus ja niitä suunnitellaan rinnakkain. Myös isosten roolia korostetaan aiempaa enemmän.

Artikkelit valottavat mm. nuorten muuttuvaa hengellisyyttä

Lisäksi julkaisu sisältää asiantuntija-artikkeleita, joissa syvennytään isostoiminnan keskeisiin teemoihin: osallisuuteen, vapaaehtoisuuteen ja nuorten muuttuvaan hengellisyyteen.
Esimerkiksi Diakin lehtorin Jouko Porkan rippikoululaisten ja isosten uskonnollisuutta ja motivaatiota tarkastelevasta artikkelista käy ilmi, että isostoiminta sitouttaa nuoren yhteisöön myös silloin, kun kodin tausta on täysin ei-uskonnollinen.
Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian yliopistonlehtorin Henrietta Grönlundin tutkimusartikkeli puolestaan osoittaa, että seurakunnan on tärkeää hyödyntää eri alojen työntekijöiden ja vapaaehtoisten panosta, jotta nuori sitoutuu kirkon toimintaan laajasti ja pysyvästi. Nuorille on tärkeää myös antaa mahdollisimman paljon vapautta seurakunnan toiminnan suunnittelussa.
– Suomalaisnuoret ovat aktiivisia vapaaehtoistyössä, ja vielä paljon useampi tulisi mukaan seurakunnan toimintaan, jos heitä pyydettäisiin. Viestini aikuisille onkin: pyytäkää nuoria mukaan, sillä se kannattaa, Kokkonen sanoo.
Rippikoulu ja isostoiminta ovat evankelis-luterilaisen kirkon tunnetumpia ja tavoittavimpia työmuotoja. Vuonna 2016 kaikenikäisiä rippikoululaisia oli 85,8 prosenttia suhteessa 15-vuotiaiden ikäluokkaan, ja isostoimintaan osallistui noin 22 000 nuorta.
Julkaisu on luettavissa maksutta osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-291-2.