Siirry sisältöön

Diakoniaharjoittelija tuo seurakuntaan uusia näkökulmia

Nainen diakonin vihreässä paidassa kuvan vasemmassa reunassa katsoo oikeassa reunassa olevaa pitkähiuksista naista.
Kirkon alan opiskelijoiden harjoittelut ovat seurakunnille mahdollisuus rakentaa myönteistä työnantajamielikuvaa ja innostaa opiskelijoita jatkossa töihin seurakuntiin.

Eri puolilla Suomea on havaittu, että seurakuntien virkoihin on entistä vähemmän hakijoita. Sama ilmiö näkyy kirkon alan tutkintoihin hakevien määrissä. Toisaalta kirkon alan kelpoisuuden hankkivat eivät itsestään selvästi hakeudu työhön seurakuntiin, vaan päätyvät muualle sosiaali- tai terveysalan tehtäviin.

 − Nyt töitä tekevien on otettava rekrytoijan ja työnantajamielikuvan rakentajan rooli entistä vahvemmin, jos haluamme, että kirkossa on tulevaisuudessakin työntekijöitä, kirkon alan lehtori Kati Jansa Diakonia-ammattikorkeakoulusta sanoo.

Yksi mahdollisuuksia avaava paikka on kirkon alan opiskelijoiden seurakuntaharjoittelut. Ne perehdyttävät opiskelijan työelämään ja hyödyttävät samalla myös seurakuntaa.

”Harjoittelijan ohjaaminen on kunniatehtävä”

Harjoittelija tuo seurakuntaan iloa, valoa, naurua ja lämpöä. Usein opiskelija ravistelee pelkällä olemassaolollaan työyhteisöä, synnyttää uusia näkökulmia ja auttaa havainnoimaan työtä tuoreesti ja viisaasti ulkopuolisen silmien kautta.

− Ottakaa opiskelijat lämmöllä ohjattavaksi. Harjoittelijan ohjaaminen on kunniatehtävä, diakoniatyöntekijä Elina Fuchs Jyväskylän seurakunnasta sanoo.

Fuchs toimi ohjaajana tänä syksynä kolmannen vuoden sosionomi-diakoniopiskelija Elina Masalinille, joka suoritti opintoihinsa kuuluvan 10 viikon seurakuntaharjoittelun Jyväskylässä. Masalin koki olevansa tervetullut työyhteisöön.

− Harjoittelu on tarjonnut uuden ja vanhan hämmennystä sopivissa määrin, ja sen myötä ajatus seurakunnasta tulevana työpaikkana tuntuu mahdolliselta, Masalin pohtii.

Ohjaaja välittää omaa innostustaan ja työn arvostusta

Harjoitteluohjaus inspiroi ohjaajaa ajattelemaan omaa työtään uudesta suunnasta. Ohjattavan läsnäolo patistaa ohjaajaa tunnistamaan työnsä tavoitteita, menetelmiä, osaamista sekä työtapojaan.

− Ohjaaja pääsee sanoittamaan sitä, miksi työalallamme toimitaan niin kuin toimitaan, mitkä ovat työn tavoitteet, mihin työssä pyritään ja millä keinoin, Fuchs sanoo.

Harjoittelussa on mahdollista löytää keinoja, joilla herätetään harjoittelijan mielenkiinto ja motivaatio. Sen kautta voi myös välittää ohjaajan omaa innostusta ja arvostusta alaan.

− Ohjaaja kehittyy laatimaan työstään hissipuheita. Harjoittelija on kuin televisiotoimittaja, jolle on viisasta esitellä työn parhaimmat ja mielekkäimmät ydinkohdat mahdollisimman kiinnostavalla tavalla, Fuchs tiivistää.

Vinkit seurakunnille

  • Lisätietoa Diakin harjoittelusta löydät täältä Harjoittelupaikat – Diakonia-ammattikorkeakoulu
  • Miettikää opiskelijan harjoittelujaksoa koko työyhteisön kannalta. Missä kaikessa harjoittelija voi olla mukana? Miten ottaa käyttöön harjoittelijan monipuolinen osaaminen?
  • Miettikää, miten harjoitteluprosessista saadaan irti sen tuomia etuja. Harjoittelija tuo mukanaan silmälasit, joiden avulla kaikkea seurakunnan toimintaa voidaan arvioida lasten, nuorten ja/tai diakonian kannalta. Miten ottaa talteen havainnot, joita seurakunnasta tehdään tuorein silmin?
  • Opiskelijan siirtymää työelämään auttaa alkuvaiheessa kattava perehdytys ja mentorointi. Ovatko nämä rakenteet kunnossa? Lisätietoa voi tarvittaessa kysyä tuomiokapitulista.