Paperittomien henkilöiden sosiaalisia oikeuksia selvitetään valtioneuvoston tilaamassa tutkimushankkeessa

Kolme henkilöä työskentelee kannettavalla tietokoneella. Vain kone ja kädet ovat näkyvissä.
Paperittomien henkilöiden saamissa julkisissa palveluissa on alueellisia eroja ja kirjavia käytäntöjä, mikä johtaa eriarvoisuuteen ja vaikeuttaa sote-ammattilaisten työtä. Valtioneuvoston tilaamassa ja rahoittamassa tutkimuksessa tarkastellaan paperittomien oikeuksien toteutumista sosiaalihuollon osalta ja annetaan ratkaisuehdotuksia päätöksenteon tueksi.

Nykyiseen hallitusohjelmaan on kirjattu, että paperittomien oikeutta julkisen terveydenhuollon palveluihin laajennetaan kiireellisestä hoidosta välttämättömään hoitoon. Syyskuussa käynnistyneessä tutkimushankkeessa luodaan ajankohtaista tilannekuvaa paperittomien henkilöiden sosiaalisten oikeuksien toteutumisessa julkisessa palvelujärjestelmässä lainsäädäntötyön tueksi. Lisäksi laaditaan ratkaisuehdotuksia sosiaalihuollon keskeisiin haasteisiin.

–        Tutkimuksessa kerätään tietoa eri puolilta Suomea siitä, miten sosiaalihuoltolain mukaisia palveluja tarjotaan ja mitkä ovat konkreettiset ongelmakohdat sekä siitä, miten paperittomien oikeus viimesijaiseen sosiaalihuoltoon toteutuu, sanoo dosentti Marja Katisko Diakista.

Ajankohtainen tilannekatsaus paperittomien henkilöiden sosiaalihuollosta ratkaisuehdotuksineen on tarpeen niin sosiaalihuollossa työskentelevien, palveluita tarvitsevien paperittomien kuin yhteiskunnankin näkökulmasta, sillä paperittomien saamat sosiaalihuollon palvelut eivät ole valtakunnallisesti yhteneväisiä.

Yhteiset pelisäännöt palvelevat kaikkia

Paperittomat ovat heterogeeninen ryhmä eri ikäisiä ja eri taustaisia henkilöitä, jotka ovat kuitenkin tilanteensa vuoksi erityisen haavoittuvassa asemassa. Valtakunnallisesti yhtenäisten toimintamallien puute sosiaalihuollossa johtaa helposti tilanteisiin, joissa paikkakunta sekä yksittäisen työntekijän resurssit ja mahdollisuudet vaikuttavat suuresti palveluiden saamiseen. Tämä koskee niin kunnan kuin kolmannen sektorin palveluita.

–        Paperittomien henkilöiden tuki on tämänhetkisten havaintojen mukaan osittain satunnaista. Esimerkiksi juridinen tuki, sosiaalipalvelut tai terveyspalveluiden kattavuus voivat nojata yksittäisten tahojen sekä alueiden osaamisiin sekä mahdollisuuksiin. Tämä epätasa-arvoinen tilanne kuormittaa niin työntekijöitä kuin paperittomia eikä se edistä sosiaalisten oikeuksien toteutumista, toteaa tutkija Maija Kalm-Akubardia Diakista.

Nykyinen lainsäädäntö määrittelee paperittomien oikeudet esimerkiksi terveys- ja sosiaalihuollon palveluihin rajallisiksi ja minimaaliksi. Tiukka lainsäädäntö määrittelee, missä laajuudessa sosiaalihuollon palveluita voidaan tarjota. Kunnat ovat kuitenkin voineet tehdä paikallisesti omia inhimillisesti kestäviä ratkaisuja, jolloin valtakunnallisesti paperittomat saattavat olla erioikeutetussa asemassa.

Materiaalia käytännön työnteon tueksi

Ajankohtaisen tilannekuvan ja ratkaisuehdotuksien rinnalla tutkimushankkeessa tuotetaan myös materiaalia, jolla tavoitellaan suoraan kuntien työntekijöitä ja opiskelijoita, jotka kohtaavat tulevaisuudessa paperittomia henkilöitä työssään.

–        Esimerkiksi tekeillä olevassa podcast-sarjassa avataan paperittomuutta paikallisena ja globaalina ilmiönä. Lisäksi paperittomuutta tarkastellaan eri sektoreiden, kuten julkisen palvelujärjestelmän ja järjestökentän välisenä dialogina ja yhteistyönä, sanoo tutkija Anitta Kynsilehto Tampereen yliopistolta.

Valtioneuvoston tilaaman ja rahoittaman Paperittomien henkilöiden sosiaalisten oikeuksien toteutuminen Suomessa -tutkimushankkeen päätoteuttaja on Diakonia-ammattikorkeakoulu. Osatoteuttajana toimii Tampereen korkeakoulusäätio, Tampereen yliopisto. Tutkimushankkeen kesto on 1.9.2021–30.9.2022.


Lisätietoja

Hankkeen vastuullinen johtaja, dosentti Marja Katisko, Diak, p. 040 509 5799, marja.katisko@diak.fi

Lue mediatiedote STT info -palvelusta.