”Sosionomiopinnoissa ei voi jäädä tyhjin käsin”
Eevastiina Väisänen, sosionomi (AMK) -koulutuksen opiskelija
Opintopolkuni ei ole suora, vaan minulla on monta tutkintoa. Peruskoulun jälkeen opiskelin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa ja suoritin samaan aikaan lukion. Tämän jälkeen suoritin ravintola-alan tutkinnon oppisopimuskoulutuksella. Sen jälkeen työskentelin monta vuotta baarissa.
Baarityöskentelyssä tottui näkemään monenlaisia ihmisiä. Se oli myös kriittistä aikaa mielenkiinnon kohteiden hahmottumiselle. Olen aina halunnut työskennellä ihmisten kanssa ja uskon, että työ kasvatti ihmistuntemusta. Koin, että ihmisten auttaminen olisi minulle luonnollisin tapa työskennellä, sillä olen aina ollut palveluhenkinen.
Kiinnostuin sosionomitutkinnosta Diakin Porin-kampuksella opiskelevan ystäväni kautta.
”Päiväkotimaailma ei lähtökohtaisesti tuntunut omalta”
Tällä hetkellä suoritan pedagogista harjoitteluani päiväkodissa Tanskassa.
Ennen työharjoittelua ajatus varhaiskasvatustyöstä tuntui pelottavalta, mutta nyt näkemykseni on erilainen. Eniten minua on yllättänyt se, kuinka paljon pidän siitä, vaikka päiväkotimaailma ei lähtökohtaisesti tuntunut omalta. Halusin työskennellä Tanskassa, koska varhaiskasvatus on täällä yhtä hyvällä tasolla kuin Suomessa, mutta ihmiset tuntuvat olevan onnellisempia. Väitän, että se johtuu siitä, että lapset kasvatetaan osaksi yhteisöä jo päiväkodissa. Siksi Tanskassa koetaan mielestäni vähemmän yksinäisyyttä kuin Suomessa.
Yksi haaveeni olisi työskennellä sosiaaliohjaajana synnytyslaitoksella, keskosten perheiden tukihenkilönä. Minusta tuntuu, että työhaaveeni muuttuvat sitä mukaa, kun saan tietää missä kaikkialla sosionomi voi työskennellä.
”Varhaiskasvatuksen opinnot ovat tuoneet työskentelyyni varmuutta”
Suoritan varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuutta. Opinnot ovat tuoneet työskentelyyni varmuutta. Lasten kanssa työskentely tulee selkärangasta, mutta opintojen ansiosta tiedän, että tapani olla ja tehdä on oikea. Koen myös, että opinnot ovat antaneet minulle tietoa, jota voin itse tuoda työelämään. Nykyisessä harjoittelupaikassani minusta tuntuu, että sen lisäksi että opin itse, tuon tänne työtapoja ja oppia Suomesta.
Opiskelu Diakissa on ollut antoisaa. Jos varhaiskasvatuksen opinnoissa ei saa kiinni siitä, mitä varhaiskasvatuksen ammattilaiselta odotetaan, kannattaa harkita toista alaa. Kokonaisuus on hyvin rakennettu, ja opettajat ovat erittäin päteviä ja oikeasti kiinnostuneita aiheesta. Opiskelu sisältää sekä käytäntöä että lapsen ymmärtämistä. Mielestäni motivoituneelle opiskelijalle opinnot eivät myöskään ole liian haastavat.
Sosionomiopintoja miettivälle opiskelijalle haluaisin sanoa, että opinnot ovat hyvin laajat ja moneen työkenttään sopivat. Tyhjin käsin ei siis voi jäädä. Varhaiskasvatuksen opettajaksi haluavan ihmisen tulee olla valmis oppimaan jatkuvasti lisää. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että työskentelee lapsia, ei itseään varten.
Teksti: Sari Eestilä
Kuva: Eevastiina Väisänen