“Sosiaalialan kysymykset ovat lähellä arvojani”

Niko Nummela, 35, projektipäällikkö

Minua kiinnostavat yhteiskunnalliset kysymykset. Viime vuonna huomasin, että Diak haki projektipäällikköä vetämään 15–25-vuotiaille nuorille suunnattua osallisuuteen ja itseilmaisuun liittyvää hanketta.

Innostuin, koska Diak oli mielikuvissani yhteiskunnallinen toimija.

Hain paikkaa ja tulin valituksi. Tehtäväni on luotsata projektia ja sen osallistujia sekä hoitaa taloutta, viestintää, koulutusta ja kokousten järjestämistä – kaikkea, mikä pitää projektin käynnissä.

”Työni on merkityksellistä, koska pääsen vaikuttamaan”

Työni tuntuu merkitykselliseltä, koska pääsen vaikuttamaan nuorten osallisuuteen yhteiskunnassa, ainakin välillisesti. Saan olla mahdollistaja. Mielikuvani Diakista on osoittautunut oikeaksi.

Valmistuin vuonna 2011 maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi. Työskentelin aluksi henkilöstöalan konsulttina yksityisellä sektorilla, jossa on hiukan erilainen arvomaailma kuin omani. Pikkuhiljaa aloin kiinnostua sosiaalialan kysymyksistä. Ne olivat lähellä omia arvojani.

Vuonna 2014 pääsin opiskelemaan sosiaalipsykologian maisteriohjelmaan, josta valmistun vuonna 2018. Opintojen aikana olin tutkimusavustajana nuorille suunnatussa hankkeessa, jossa motivoitiin nuoria liikkumaan ryhmäkeskustelujen avulla.

Seuraavana vuonna tein töitä nuorten työelämävalmentajana Omnian nuorten työpajoilla. Niinpä nuorten kanssa puuhaaminen tuli minulle tutuksi. Tuttua on myös nykyisessä hankkeessa keskeisessä roolissa oleva liikunta.

Harrastan pikajuoksua Helsingin Kisa-Veikkojen aikuisliikkujissa. Telinestartit, 60 metrin juoksuvedot ja hyppiminen ovat hyvää vastapainoa hektiselle projektityölle. Välillä on hyvä laittaa aivot narikkaan.

”Diakissa kannustetaan kehittämään uutta”

Olen innostunut kehittämään uutta. Diakissa siihen kannustetaan. Otin taannoin puheeksi kierrättämisen kampuspalveluiden johtajan kanssa. Aloimme keskustella aiheesta, ja hän kysyi, haluaisinko osallistua kampusten tulevaisuuden kehittämiseen. Totta kai halusin.

Tuntuu hyvältä, kun uusiin ideoihin suhtaudutaan positiivisesti. Pahinta innostuksen tappamista on sanoa “kokeiltu on, ei toimi” tai “ei tule toimimaan”.

Projektimme loppuu vuonna 2019. Toivon, että saan senkin jälkeen tehdä töitä yhteiskunnallisten kysymysten parissa. Olen myös miettinyt, että työnohjaajan koulutus voisi olla työssäni hyödyllinen.

Haastattelu: Hanna Jensen